Ikkunasta käy hienoinen tuulen vire kun katselen maisemaa ikkunastani, josta muuten näkyy puoli Stadia ja paljon elämää. Olen niin onnekas saadessani asua täällä Helsingin katonrajassa, kuin pieni pulu konsanaan. Pienessä piilossa ja laskeutua tarpeen vaatiessa alas.

Kuten nytkin. Menen puistoon aurinkoa palvomaan ystävien kanssa.

Elämä hymyileekin joskus. Ihan oikeasti :)

Sainhan minä viimein tämän koneenkin. Se on jo jotain, kuulkaas! Palaan illalla tilittämään. Jos viimein ruotisi tunteitaan, sellaisia oikeita tunteita. Pintaa, krapulaa ja mustelmia syvemmältä.

Aurinkoista päivää kaikille. Olen palannut - ja pian myös palanut! *meni jo polttamaan nahkaansa aurinkoon*