Millainen ihminen antaa aamulla vielä suukon, lähtee töihin, ja sieltä palattuaan rikkoo kaiken kauniin, ilmoittaa jättävänsä puolisonsa ja muuttavansa muualle. Millainen ihminen tekee niin? Millainen ihminen sanoo, ettei asia ole muiden ongelma eikä muiden tule sitä murehtia. Hänen ongelmansa. Millainen ihminen sulkee ensin kaikki läheisensä ulkopuolelle eikä puhu pahasta olostaan, vaan antaa sen kärjistyä eroon, ja sen jälkeen vielä pyrkii sulkemaan muut koko tilanteen ulkopuolelle, ikäänkuin ongelma ei koskettaisi kuin häntä.

Millainen ihminen kääntää selkänsä ihmiselle, jota rakastaa ja joka rakastaa. Millainen ihminen antaa ymmärtää, että rakkaus kukoistaa, ja hetkessä pistää kaiken paskaksi?

En löydä oikeita sanoja. En adjektiiveja sanan "millainen" tilalle, vastaamaan kysymyksiin kuten "Millainen ihminen tekee näin?". En osaa vastata. Kyseessä on nimittäin minun isäni, joka toistamiseen jättää perheensä ja tekee käsittämättömän ratkaisun. Jättää naisen, jota minä olen oppinut pitämään yhtenä elämäni tärkeimmistä naisista. Naisen, jolle tässä maailmassa kaikkein viimeiseksi soisin mitään pahaa.
Nyt se pahantekijä on minun isäni.

En osaa käsitellä asiaa vielä "oikein". Olen järkyttynyt, pohjattoman surullinen, hädissäni. Perheeni rikkoontuu jälleen. Parisuhde, joka on ollut silmissäni ihanteellinen isäni hankalasta luonteesta huolimatta, on tuomittu sittenkin kuolemaan. Olen niin säpäleinä. Isän ja äidin käsittelemätön ero tulvii mieleen ja vellon helvetillisessä epätoivossa ja surussa. On niin paha olla, että kutsuisin sitä melkein tuskaksi.
Kuinka joku voi tehdä näin, minun rakkaalle "äitipuolelleni"?!
Ihmiselle, joka on maailman kiltein ja hyväsydämisin, ja joka ansaitsisi paikan auringosta ja paraateja.

Taruska, ei. Se huono uutinen ei siis järjestynyt. Elämäni romahti tähän kohtaan kovasti.

Joku voisi sanoa, että olen tarpeeksi iso tyttö käsittelemään näitä asioita "aikuismaisesti" ja kypsästi. Ehkä niin, mutta olen myös tarpeeksi iso tyttö myöntääkseni tähän kohtaan, että myös minulla on oikeus olla paskana ja voida pahoin. Myös minä saan surra, enkä olla pelkkä selviytyjä.
Minä en ole selviytyjä.

Sanokaa, että tämä on unta. En halua uskoa, että tämä on edes totta. Tajuan itsekin, että saatan ottaa tämän turhan raskaasti. Mutta kyseessä on yksi osa perheestäni, joka tuhoutuu. Meillä kun on tällainen yksi, iso perhe, johon meidän lasten ja vanhempien lisäksi kuuluvat myös itse kunkin puolisot. Isän uusi puoliso on ollut niin mukana laittamassa minun, kuin siskonikin lakkiaisia. On hoitanut minua kun olin jalkapoikkikatkinen. On ollut tukena.. Uskomatonta.

NYT SATTUU NIIN SAIRAAN PALJON. (tähän säälittävä määrä huutomerkkejä, joita en kehtaa jättää. laitan ne kuitenkin, mutta pyyhin ne pois. kiitos.)