Millainen ihminen antaa aamulla vielä suukon, lähtee töihin, ja sieltä
palattuaan rikkoo kaiken kauniin, ilmoittaa jättävänsä puolisonsa ja
muuttavansa muualle. Millainen ihminen tekee niin? Millainen ihminen
sanoo, ettei asia ole muiden ongelma eikä muiden tule sitä murehtia.
Hänen ongelmansa. Millainen ihminen sulkee ensin kaikki läheisensä
ulkopuolelle eikä puhu pahasta olostaan, vaan antaa sen kärjistyä
eroon, ja sen jälkeen vielä pyrkii sulkemaan muut koko tilanteen
ulkopuolelle, ikäänkuin ongelma ei koskettaisi kuin häntä.
Millainen ihminen kääntää selkänsä ihmiselle, jota rakastaa ja joka
rakastaa. Millainen ihminen antaa ymmärtää, että rakkaus kukoistaa, ja
hetkessä pistää kaiken paskaksi?
En löydä oikeita sanoja. En adjektiiveja sanan "millainen" tilalle,
vastaamaan kysymyksiin kuten "Millainen ihminen tekee näin?". En osaa
vastata. Kyseessä on nimittäin minun isäni, joka toistamiseen jättää
perheensä ja tekee käsittämättömän ratkaisun. Jättää naisen, jota minä
olen oppinut pitämään yhtenä elämäni tärkeimmistä naisista. Naisen,
jolle tässä maailmassa kaikkein viimeiseksi soisin mitään pahaa.
Nyt se pahantekijä on minun isäni.
En osaa käsitellä asiaa vielä "oikein". Olen järkyttynyt, pohjattoman
surullinen, hädissäni. Perheeni rikkoontuu jälleen. Parisuhde, joka on
ollut silmissäni ihanteellinen isäni hankalasta luonteesta huolimatta,
on tuomittu sittenkin kuolemaan. Olen niin säpäleinä. Isän ja äidin
käsittelemätön ero tulvii mieleen ja vellon helvetillisessä epätoivossa
ja surussa. On niin paha olla, että kutsuisin sitä melkein tuskaksi.
Kuinka joku voi tehdä näin, minun rakkaalle "äitipuolelleni"?!
Ihmiselle, joka on maailman kiltein ja hyväsydämisin, ja joka ansaitsisi paikan auringosta ja paraateja.
Taruska, ei. Se huono uutinen ei siis järjestynyt. Elämäni romahti tähän kohtaan kovasti.
Joku voisi sanoa, että olen tarpeeksi iso tyttö käsittelemään näitä
asioita "aikuismaisesti" ja kypsästi. Ehkä niin, mutta olen myös
tarpeeksi iso tyttö myöntääkseni tähän kohtaan, että myös minulla on
oikeus olla paskana ja voida pahoin. Myös minä saan surra, enkä olla
pelkkä selviytyjä.
Minä en ole selviytyjä.
Sanokaa, että tämä on unta. En halua uskoa, että tämä on edes totta.
Tajuan itsekin, että saatan ottaa tämän turhan raskaasti. Mutta
kyseessä on yksi osa perheestäni, joka tuhoutuu. Meillä kun on
tällainen yksi, iso perhe, johon meidän lasten ja vanhempien lisäksi
kuuluvat myös itse kunkin puolisot. Isän uusi puoliso on ollut niin
mukana laittamassa minun, kuin siskonikin lakkiaisia. On hoitanut minua
kun olin jalkapoikkikatkinen. On ollut tukena.. Uskomatonta.
NYT SATTUU NIIN SAIRAAN PALJON. (tähän säälittävä määrä huutomerkkejä,
joita en kehtaa jättää. laitan ne kuitenkin, mutta pyyhin ne pois.
kiitos.)
keskiviikko, 16. marraskuu 2005
Kommentit