Sisko oli kylässä, mies lähti evakkoon joululaulujen ja joulutorttujen
tieltä. Joulu jäi kauaksi, sillä kävimme läpi kaikki kipeät, meitä
kaikkia perheenjäseniä koskettaneet asiat. Puhuimme ensimmäistä kertaa
vanhempien kipeästä erosta, rakkaampaakin rakkaamman koiran
menetyksestä, masennuksesta itse kunkin elämässä ja kaikesta
mahdollisesta. Teki hyvää, vaikka nostikin monia kipeitä asioita
pintaan. Silti, ilma on aavistuksen puhtaampi. Parempi.
Mikään ei muuten tunnu niin hupsulta, kuin kanin huulet ja kieli
putsaamassa banaanin rippeitä sormen päistä. Hysteerisen liikuttavan
tuntuista, toiset niin tosissaan yrittää viimisiäkin rippeitä herkuista
saalistaa suihinsa. Pienet pullerot.
Ulkona oli täydellinen, niin täydellinen syyspäivä. Aurinko paistoi,
ruska loisti kaikessa kauneudessaan ja ilma oli aavistuksen kirpeä.
Huomenna töihin taas, minkä haluaisin kovasti kovasti sulkea
mielestäni. Olen loukussa, sillä uuden työn hankkiminen tässä vaiheessa
olisi melkein hölmöäkin, sillä pääsykokeisiin lukemiseen (siihen
täyspäiväiseen koettelemukseen) on aikaa vain muutama hassu kuukausi.
Nyt on jo lokakuu. Varmaan maaliskuun aikana jäisin pois. Maaliskuun
aikana olisi se meidän reissukin ajankohtainen - vihdoin ja viimein
<3 <3 <3 Sen jälkeen olisikin hyvä vain lukea, ei enää kestää
kaikkea paskaa..
No joo. Tämmöistä tänään. Tulispa joulu pian.
sunnuntai, 9. lokakuu 2005
Kommentit