Sisko oli kylässä, mies lähti evakkoon joululaulujen ja joulutorttujen tieltä. Joulu jäi kauaksi, sillä kävimme läpi kaikki kipeät, meitä kaikkia perheenjäseniä koskettaneet asiat. Puhuimme ensimmäistä kertaa vanhempien kipeästä erosta, rakkaampaakin rakkaamman koiran menetyksestä, masennuksesta itse kunkin elämässä ja kaikesta mahdollisesta. Teki hyvää, vaikka nostikin monia kipeitä asioita pintaan. Silti, ilma on aavistuksen puhtaampi. Parempi.

Mikään ei muuten tunnu niin hupsulta, kuin kanin huulet ja kieli putsaamassa banaanin rippeitä sormen päistä. Hysteerisen liikuttavan tuntuista, toiset niin tosissaan yrittää viimisiäkin rippeitä herkuista saalistaa suihinsa. Pienet pullerot.

Ulkona oli täydellinen, niin täydellinen syyspäivä. Aurinko paistoi, ruska loisti kaikessa kauneudessaan ja ilma oli aavistuksen kirpeä. Huomenna töihin taas, minkä haluaisin kovasti kovasti sulkea mielestäni. Olen loukussa, sillä uuden työn hankkiminen tässä vaiheessa olisi melkein hölmöäkin, sillä pääsykokeisiin lukemiseen (siihen täyspäiväiseen koettelemukseen) on aikaa vain muutama hassu kuukausi. Nyt on jo lokakuu. Varmaan maaliskuun aikana jäisin pois. Maaliskuun aikana olisi se meidän reissukin ajankohtainen - vihdoin ja viimein <3 <3 <3 Sen jälkeen olisikin hyvä vain lukea, ei enää kestää kaikkea paskaa..

No joo. Tämmöistä tänään. Tulispa joulu pian.