Mun käsi on puutunut. Ei siksi, että olisin istunut sen päällä
tuntikausia ja sitten ihmettelisin, mistä moinen johtuu. Se on ollut
puutunut nyt 1-2 viikkoa aina yhtäkkiä puutuen ja sitten jossain
vaiheessa ollen ihan normaalia. Leimallista on fiilis, että käsi on
väsynyt. Vasen käsi - ja mä en ole edes vasuri.
Ei mikään hirveen kiva fiilis asiasta. Viimesin puutumiskohtaus on alkanut nyt eilen illalla ja jatkuu edelleen.
Joku meni pieleen, kun mua kasattiin. Koko ajan kipeenä.
Hormonitoiminnan palautumista odotellen, jännitän edelleen kovasti
koetta. Nyt kun se on ohi, joutuu jännittämään sitten tuloksia. Se on
niin tuurista kiinni. Minä en mahdu kiintiöön, jolla lasketaan
yo-todistuksen pisteet mukaan. Mun on siis pakko ollu saada kokeesta
paljon pisteitä, että pääsisin sisään. Kovin epätodennäköistä.
Viikon päästä tulee mies kotiin. Se on kivaa, vaikka ikävää onkin, että
ei tuu ku vasta silloin. Mua ahdistaa olla yksin. Toissapäivänä, kokeen
jälkeen illalla varikset kävi mun ja koiran kimppuun lenkillä. Sain
paskahalvauksen. Saamarin linnut. Sen lisäksi, yläkerran
kusipäänaapurit eivät vaan osaa olla tappelematta.
Torstai-perjantaiyönä heräsin siihen, kun kuulosti että tulee katto
alas. Ne heitteli huonekaluja / toisiaan seinille ja huusivat. Pelkäsin
ihan sairaasti. En milloinkaan ole niin peloissani, kuin öisin, jos
herään johonkin ääneen tai tunteeseen jota en unisena osaa paikantaa
tai jota en kykene ymmärtämään at the moment. Mä en tiedä kauanko
kestän tota touhua. Ollaan asuttu tässä vasta nelisen kuukautta, vajaa
viis kuukautta itseasiassa, ja toi on jotain ihan järkyttävää toi
meteli. Ei kukaan normaali ihminen ees tappele noin..
Muutaman kerran on ollu pakko lähtee livohkaan koiran kanssa, kun ei vaan pysty kuuntelemaan sitä paskaa.
Kohta töihin. Onneksi ei ole kuin viiden ja puolentunnin päivä. Silti -
evvk. On hippusen kipee fiilis. Mutta minkäs teet. Jonkun on tehtävä
tässä talossa töitäkin.
lauantai, 11. kesäkuu 2005
Kommentit