Miten mä kuvittelin, että tähän kohti voisin ihan tosta vaan tuoda pentukoiran tähän taloon? Ihan oikeasti, sitä suunnittelin ja miestä meinasin jo pehmitellä. Mutta eihän musta tosiaan mihinkään ole. Tai ainakin nyt on sellainen fiilis. Hyvä kun jaksaa joka ilta näitä nykyisiäkään muistaa. Se on tää työ, ylipitkät päivät ja jatkuva tuuraaminen ja stressi. Miten sitä oikeasti jaksaa.. Loppuun asti. En mä tiedä. Nyt on tosi tuhnu fiilis.

Huomenna taas töihin. Ihan kiva, että ihan kohtuutonta stressiä ja paskaa kaikille aiheuttava ihminen ilmoitti tänään jälleen jäävänsä sairaslomansa perään uudelle sairaslomalle. Joku meistä, joilla ei siis mahdollisuutta jäädä nyt enää sairaslomalle ollenkaan, palaa vielä loppuun. Tiedän sen jo nyt. Se on niin lähellä. Onneksi päästään tuulettumaan kimpassa itsenäisyyspäivän aattona pikkujoulujen merkeissä. Sinne jos sairastelija ilmaantuu, niin sitten se on kyllä ihan sama.. Sitten voisin melkein tehdä limanuljaskat ja kysyä esimieheltä, haluaako tämä tuhota yrityksensä ilmapiirin ja työntekijöidensä terveyden pitämällä ihmistä palkkalistoillaan, joka ei pääse töihin, mutta kykenee kyllä karkeloihin.
Helvetti soikoon.

Ihan Herkkua ajatellen, en muokkaa otsikkoa asiallisemmaksi. Vittu kun on tuhnu fiilis niin on. Ihan sama. Nyt olen, anteeksi vain karski kielenkäyttöni, niin helvetillisen väsynyt, että apua.

Herkun kautta pääsin tsekkaamaan myös Sudenpentu-nimeni. Se on valloittava.
"Mielettömän Yliherkkä Mäkikotka ja Sahansoittaja"

Kun huomisesta selviäisi hengissä..

Mitä surun aiheeseeni tulee, niin.. Ei, en edes aloita.

Kertokaa mulle, minkä takia nainen, joka kosii miestään, on muiden naisten silmissä usein säälittävä ja epäonnistunut, eikä ole näin saavuttanut "tavoitettaan" kunnioitettavalla ja "ihanalla" tavalla? Miksi se on niin, että miehen on tehtävä aloite kihlautumiselle, jotta kukaan ei pääse sanomaan, että mies on pakotettu johonkin tai että mies ei oikeasti edes halunnut, mutta kun "eukko niin halus"?
Emmä muuten, mutta kun.. *epämääräistä viheltelyä*