Se oli, selvennettäköön, väsymykseni ilmaus. Sain juuri lopeteltua työjuttuja tässä koneella. Vielä pitää odottaa, saako työkaveri ne omalla koneellaan auki. Jos saa, olen suoriutunut urakastani kunniallisesti ja voin siirtyä lenkkeilemään tuon karva-apinan kanssa. Jes.


Olen aivan fiiliksissä siitä löydetystä maanpäällisestä taivaasta, tutkimattomasta sademetsästä! Heittäkää minutkin sinne helikopterilla, tai vaikka singolla, kunhan pääsisin tutustumaan ensimmäisenä maailmassa uusiin lintusiin ja kasveihin! Olen jotenkin aivan hillittömän haltioissani siitä löydöstä. En juuri tuosta töyhtökurpasta niinkään, vaan ylipäätään siitä, että sellainen niinkin iso alue vielä on, missä ihminen ei ole ehtinyt tuhota kaikkea kaunista ja kadottaa kokonaan! Lähtisiköhän joku mukaani, jos tästä nyt pakkaisin veskani ja patikoisin sinne?

Niin kovasti, kuin saisinkin piikkareissani sponssia, en usko ikinä saavani kokea moista ihanuutta, joten lähden tonkimaan elukan kanssa noita kotikulmien kinoksia. Elämää se vain on. Nyt juuri ihanaakin ;)


ps. Muumi-pupu on paisunut hieman! Se voi siis toivottavasti jo paremmin. Huh.