Heräsin 01.44 Essin pitämään mekkalaan. Rusettiturpa nyppi yläkertansa pahvialustaa tasaiseen, raivostuttavaan tahtiin ja jouduin nousta sitä kovistelemaan. Lasketteluhousut jalassani kävin vielä viemässä Lenniä ulos, jonka jälkeen pesin tuon otukseni. Ja kyllä, sen kaiken olen tehnyt nyt tässä yöllä. Kuin pikkutyttönä, ei tahtoisi nukkua kun huomenna (tänään) on joulu!

Suihkunraikkaana koeajoin esimiehiltä saamani voiteet, ja voi elämä miten on kuulkaa samettinen olo! Harmi, etten tukkoisuudesta johtuen pysty nauttimaan kookoksen tuoksusta, mutta uskon sen olevan melko voimakas. Olen varsinainen kookosmyy.

Laitoimme jo kaikki lahjat kuusen alle! Kyllä oli pakko ääneen yhdessä taivastella, kuinka lapsellisia taas ollaankaan. En lopulta kuitenkaan pitäisi sitä lapsellisuutena. Sitä paitsi, pieni annos lapsenmielisyyttä on aina paikallaan. Tarvii sentään pystyyn kuolla ja kalkkeutua, ja lakata joulusta iloitsemasta.
Koska lahjat ovat kuusen alla, näin kuinka monta pakettia oli tehty minulle. Ennen kaikkea silmä tarttui järkyttävään tosiseikkaan; joko miehen paketit on paketoinut joku nainen, tai sitten hän on parempi hommassa kuin minä! Nökökirjaimin kirjoittava, ei välttämättä mikään käsitöiden maisterini ylpeänä ilmoitti tehneenä yhtä pakettia lukuunottamatta kaikki itse! Se yksi on paketoitu kaupassa valmiiksi. Uskomatonta. Siellä nuo nyt lepäävät sitten, kauniit paketit omien, aiemmin niin ylistämieni pakkausten rinnalla. Vaikka miksipä minä en tuolle ihmiselle sitä iloa soisi. Olkoon siinä parempi, sopii minulle jättebra.

Sydän pakahtuu. Olen niin valtavan onnellinen.