Ei aina voi olla hyvä päivä. Ei tietenkään. Harmillista, että tähänkin
päivään mahtui jotain hyvääkin (mies kävi uudessa työpaikassaan, ja
aloittaa siellä työt maanantaina; tein hyvää ruokaa) - harmillista
siksi, että ne hyvät asiat vähän niinkuin hukkuivat sinne kaiken loan
alle.
Ensinnäkin. Heräsin puoli kuudelta, kun miehen auto kaarsi pihaan. Hän
tuli töistä, ja minulla oli vielä tunti aikaa nukkua. Kävin
tervehtimässä ja painelin takaisin sänkyyn. VIRHE. Puoli kuudelta,
nukuttuani ehkä kolme tuntia, olin aivan virkeä. Ei väsymystä, fiilis
hyvä.
Mutta tunnin päästä se kaikki virkeys oli poissa. Olin
koomassa, hyvä kun pysyin pystyssä. Metrossa tapitin Satasta nuppi
tukossa. Nukahdin silmät auki ja meinasin ajaa metrolla liian pitkälle.
Töissä olin ihan seis. Kaiken lisäksi siellä oli jäljellä enää
oksetusreaktioita aiheuttavaa, punaista Hyla-maitoa, joka on siis ehkä
maailman hirvein maitotuote piimän rinnalla. Hyi helvetti. Sitä kahviin
sekoitellessa ei paljoa hymyilyttänyt. Mutta kahvia oli saatava, muuten
olisin ollut vainaa jo hyvin aikaisin aamusta.
Työmatkalla
olin suorastaan vainaa. Sen verran tsemppasin, että osuin oikeaan
metroon, mikä kyllä saattoi johtua siitäkin, että poikkeuksellisesti en
puhunut kenenkään kanssa puhelimessa. Kotona odottivatkin tiskit ja
ruoanlaitto. Päätimme kiukutella sitten miehen kanssa toisillemme.
Jäi tosi paska fiilis, ja nyt se nukkuu, koska ei viime yönä nukkunut
ollenkaan, eikä viitsinyt päivälläkään nukkua. Yrittää saada taas
kiinni tavallisen ihmisen rytmistä.
Mutta että kaikinpuolin
paha olla. Vatsa turpeana. Tänään jätin jäähyväiset viimeiselle
ehkäisyrenkaalle, sillä sen kanssa eläminen on eduista huolimatta ollut
kamalaa taistelua. Tämä kaikki on kuitenkin pientä, verrattuna niihin
epävirallisiin uutisiin, joita tänään sain. Sen enempää erittelemättä,
ja spekuloimatta, iso osa elämääni menee taas aivan sekaisin uutisen
johdosta. Toivon ja rukoilen, että se juttu selviää ja mitään ikävää ei
tapahdu. Vaan ei taida olla minulla avaimia sen asian hoitamiseen.
Töissä kävi rasittava vanhempi raksamies. Näki, kun kudoin isäni
avovaimolle kaulaliinaa ja kysyi, kudonko sukkaa. Sanoin kutovani
kaulaliinaa, ja se kehtasi ruveta pilkkaamaan, että "jaahas, sä halusit
päästä helpolla". KIITOS.
ps. ystäväni Sirius-kissa on löytänyt takaisin kotiin! <3 Terveenä, ehjin nahoin ja virkeänä :)
tiistai, 15. marraskuu 2005
Kommentit