Ei aina voi olla hyvä päivä. Ei tietenkään. Harmillista, että tähänkin päivään mahtui jotain hyvääkin (mies kävi uudessa työpaikassaan, ja aloittaa siellä työt maanantaina; tein hyvää ruokaa) - harmillista siksi, että ne hyvät asiat vähän niinkuin hukkuivat sinne kaiken loan alle.

Ensinnäkin. Heräsin puoli kuudelta, kun miehen auto kaarsi pihaan. Hän tuli töistä, ja minulla oli vielä tunti aikaa nukkua. Kävin tervehtimässä ja painelin takaisin sänkyyn. VIRHE. Puoli kuudelta, nukuttuani ehkä kolme tuntia, olin aivan virkeä. Ei väsymystä, fiilis hyvä.
Mutta tunnin päästä se kaikki virkeys oli poissa. Olin koomassa, hyvä kun pysyin pystyssä. Metrossa tapitin Satasta nuppi tukossa. Nukahdin silmät auki ja meinasin ajaa metrolla liian pitkälle.

Töissä olin ihan seis. Kaiken lisäksi siellä oli jäljellä enää oksetusreaktioita aiheuttavaa, punaista Hyla-maitoa, joka on siis ehkä maailman hirvein maitotuote piimän rinnalla. Hyi helvetti. Sitä kahviin sekoitellessa ei paljoa hymyilyttänyt. Mutta kahvia oli saatava, muuten olisin ollut vainaa jo hyvin aikaisin aamusta.

Työmatkalla olin suorastaan vainaa. Sen verran tsemppasin, että osuin oikeaan metroon, mikä kyllä saattoi johtua siitäkin, että poikkeuksellisesti en puhunut kenenkään kanssa puhelimessa. Kotona odottivatkin tiskit ja ruoanlaitto. Päätimme kiukutella sitten miehen kanssa toisillemme.
Jäi tosi paska fiilis, ja nyt se nukkuu, koska ei viime yönä nukkunut ollenkaan, eikä viitsinyt päivälläkään nukkua. Yrittää saada taas kiinni tavallisen ihmisen rytmistä.

Mutta että kaikinpuolin paha olla. Vatsa turpeana. Tänään jätin jäähyväiset viimeiselle ehkäisyrenkaalle, sillä sen kanssa eläminen on eduista huolimatta ollut kamalaa taistelua. Tämä kaikki on kuitenkin pientä, verrattuna niihin epävirallisiin uutisiin, joita tänään sain. Sen enempää erittelemättä, ja spekuloimatta, iso osa elämääni menee taas aivan sekaisin uutisen johdosta. Toivon ja rukoilen, että se juttu selviää ja mitään ikävää ei tapahdu. Vaan ei taida olla minulla avaimia sen asian hoitamiseen.


Töissä kävi rasittava vanhempi raksamies. Näki, kun kudoin isäni avovaimolle kaulaliinaa ja kysyi, kudonko sukkaa. Sanoin kutovani kaulaliinaa, ja se kehtasi ruveta pilkkaamaan, että "jaahas, sä halusit päästä helpolla". KIITOS.



ps. ystäväni Sirius-kissa on löytänyt takaisin kotiin! <3 Terveenä, ehjin nahoin ja virkeänä :)