Kesä, kesä, kesä.. Sieltä se tulee niin että suhina vaan käy. Puisto täyttyy jonglööraavista ihmisistä, rannassa noustaan kuumailmapalloihin ja nurmikolla kävellään paljain varpain. Viltin päällä voi nukkua vaikka koko päivän, vaikka iho ei siitä vielä kaakaopavun väriseksi tulisikaan. Kunhan on lämmin ja ajatus brunasta siintää mielessä.

Yhdessä yksin. Sellaisessa tilassa on nyt. Meitä on lauma eronneita, vastikään kaikki, itkuvinku ja hulluttelu sekoittaen pään. Minä yritän olla olkapäänä, vaikka oma sydän itkee monestakin syystä verta. Tänään pääsi itku pitkästä aikaa. Annoin koiran exälle kylään pariksi päiväksi ja kohtaamisen hoidin kunnialla ja hymyssä suin. Jälestä päin itkin muutaman tuskaisen kyyneleen ja kokosin jälleen itseni. Minä en itke kenellekään, koska minä olen aina niin helvetin vahva ja niin helvetin kova ja tukemassa muita. Minä en jää vellomaan siihen suruun, vaan selviän. Ja vuosien päästä itken itseni hengiltä. Aivan kuten kävi ensimmäisen koiran kuoleman tai vanhempien eron kohdalla. Minä selvisin kiristämällä tahtia. Niin nytkin.

Mutta aina ei jaksa. Ihana välipäivä biletyksen ja töiden välillä auringosta nauttien teki todella hyvää. Levollisin mielin voin huomenna mennä töihin. Ansaitun maanantaivapaan päätteeksi.

Keane soi koneessa. Itku, itku, itku!!! Voi elämä miten voi sattua. Kaikki tunteet raastaa mieltä ja rintaa. Voi Luoja, kun pääsisin eteenpäin tästä kunnialla. Ylenpalttinen ulkona rilluttelu ei auta loppujen lopuksi, vaikka yksinäisyyteen tehoaakin jossain määrin. Tätä yksinelämistä vihaan yli kaiken. Vaikka nyt onkin ihanaa istua tässä kannettavan äärellä ja lämmitellä rannasta puhaltaneen tuulen jäätämiä varpaita patteria vasten ja syödä kohta pikamakaronia Aromatin kera. Uaaah, se on lempiruokieni joukossa, kulinarismi sucks.

Tyrkyt tirpat häiritsivät iltapäivän picniciämme törkeästi. Tulivat ihan iholle nokka pitkällä kyttäämään. Kerjäsivät jugurttia, saamarin ahneet sorsat.

Makaronista tuli noin 7minuuttia ylikypsää.. Väliäkö tuolla. Jos sydän on paskana niin paljonko se makaronin kypsyys enää painaa?