Tehdäänkö niin enää? Onko kenelläkään Suomessa omaa sisäkköä tai palvelijaa? Onko butlereita for real?
Olisi mahtavaa, näin esimerkiksi illanvietosta kotiutuneena jos kotona
odottaisi kupillinen kahvia ja juustosämpylä. Ja kylpy olisi valmiina.
Ja se kahvi.. Sitä tarttisin nyt. Vaivun horrokseen. Vastahan minä
Joshille nauroin äsken, kun oli herännyt aamulla atk-pöytänsä alta. Oli
poika mennyt yöllä riennoista kotiin ja pistänyt piuhat päähänsä ja
kuunnellut musiikkia. Väsy iskenyt, valahtanut penkiltä lattialle ja
siitä aamulla herännyt.
Se ei kuulkaas ole kaukana nyt minultakaan. Tosin minulla ei kropassa
kierrä kuin pikkusen reipas pullo siideriä - Joshilla oli mennyt vajaa
kori kaljaa.. (Kun oli ollut niin halpaa..)
Palvelija voisi myös auttaa minua riisumisessa ja pujottaa ylleni
ylellisen yöpuvun, ihan kuin elokuvissa. Miten pukeminen ja
riisuutuminenkin tuntuu niin tuskaiselta, kun vaan väsyttää?
Ja miten minä jaksan olla tässä..
Tarkemmin ajateltuna, en jaksakaan. Toistaiseksi tyydyn satunnaisesti
minua palvelevaan mieheen, jota myös kullakseni kutsun. Hän itseasiassa
monesti kiikuttaa minulle sen kahvikupposen suoraan sänkyyn,
tietokoneelle, telkkarin eteen.. Olisiko sittenkin niin, että
nykypäivänä palvelijana toimii oma kumppani?
Tjaah, en mene siihen sen enempää. Jalkoja särkee. Nukkumaan, äkkiä!!!
sunnuntai, 19. kesäkuu 2005
Kommentit