Tuossa Mieshenkilön kainalossa kiehnätessäni, yläkerrasta alkoi kuulua
perinteeksi muodostunutta siantappometeliä. Perheen mitä kamalaäänisin
teinityttö sai itkuraivarit vanhemmilleen, joiden äänet eivät nekään
korvia hivele. Tälläkin hetkellä, tytär kirjaimellisesti rääkyy ja
kiljuu samanaikaisesti, kun vanhemman huutavat tytön päälle. Meteli on
jotain ihan hirveää. Itku pääsee pian itseltäkin.
Muuttoa seuraavana päivänä, kuulosti siltä, kuin yläkerrassa olisi
kaadettu astiakaappi lattiaan. Perään kuului tätä mainitsemaani
rääkymistä. Tämä on niin arkista, että sitä onnistuu jo melkein
sulkemaan siltä korvansa. Silti, tiedän, että jos tässä asunnossa
tulemme lisääntymään, niin siitä hetkestä, kun raskaustesti näyttää
plussaa, en epäröi hetkeäkään ottaa puhelinyhteyttä poliisiin,
vartijaan ja isännöitsijään. Tuo siantappometeliksi nimittämäni ääni
tekee minut hulluksi, ja jos sitä itse joudunkin kuuntelemaan, niin
lapsiani en pakota sitä kuulemaan päivääkään. PÄÄ KIINNI YLÄKERTA.
Alakerrassa oltiin juuri hellimässä ja minä tunnustin "sen ajan kuusta"
olevan pian käsillä, ja siksi itkeväni kun Mieshenkilö ja koira ja
Essi-kanin takatassut ovat ihania..
--
Puhuin
aiemmin sydämen kuuntelemisesta ja siitä, kannattaako se. Kai se
kannattaa. Joskus se vaan ei kannata. Ei ainakaan kannata auttaa toista
ihmistä, silloin kuin se toinen ihminen ei ole itse valmis tekemään
asioilleen mitään. Kirjoittaessani aiempaa tilitystä sydämeen
luottamisesta, olisin voinut tietysti olla tarkempikin - ja voisin olla
sitä nytkin. Mutta enpä ole. Enköhän ole ihan tarpeeksi
henkilökohtaisia murheita jo rieponut täällä muutenkin. Ja siihen suruun
tämäkin liittyy. Ja toisaalta myös johonkin toiseen, jonka elämässä
olisi toinenkin suunta, mutta jota toinen ei ole valmis valitsemaan.
Voimatonna vierestä seuraan, kun en muuta voi.
Katsoin tänään
vierestä, kuinka läheiseni murtama ihminen (joka edelleen minulle
erittäin Rakas) vuodatti kyyneleitä. Sillä hetkellä tunsin kantavani
geeniä, jota en todellakaan haluaisi joka hetki kantaa. Miten ihminen
VOI olla välittämättä lähimmäisistään, ja ajatella vain itseään?
--
Hetken oli hiljaista ylhäällä. Nyt se taas jatkuu. Voi Jumala, siirrä
se kersa tai mielellään koko perhe nyt jonnekin muualle. Eiköhän tämä
taloyhtiö ole kärsinyt heistä jo tarpeeksi näinä yli kymmenenä vuotena.
Kiitos.
sunnuntai, 11. joulukuu 2005
Kommentit