Jo vain. Koska nykyisestä duunipaikasta ei irtoa enempää työtunteja, ja
todellakaan en elä viidellä huntilla / kk, oli avattava jälleen
erinäiset rekrytointisivut ja käytävä työnhakuun. Ja niin vaan löysin
työpaikkailmon, joka kolahti täysillä ja.. Nyt toivon, TODELLA, että
natsaa. Mä haluaisin sen paikan aivan valtavasti.
Kädet kainaloita myöten ristissä. Voi jehna. Toivottavasti nappaa.
Tiedän, että sopisin siihen työhön kuin nakutettu. Tahtoo, tahtoo,
tahtoo.
Yläkerta, kuuletko?
lauantai, 2. heinäkuu 2005
Kommentit