Jo vain. Olen tullut siihen ikään, tai olemme vain saavuttaneet miehen kanssa sen neljän vuoden rajapyykin, jonka jälkeen sukulaisten suunnalta alkaa sataa painostavia kommentteja lastenhankkimisesta ja avioitumisesta. Itselle ne ovat lähinnä lohduttomia. Minähän niin haluaisin, mutta ei se minusta ole kiinni. Kiva siinä olla sitte melkein itkusilmässä kertomassa, että "ei meillä ole vielä mikään kiire".
Eihän meillä olekaan, mutta minä olisin valmis ottamaan askeleen eteenpäin.

Tuli imuroitua ja vähän siivottua. En jaksanut ihan kaikkea, mitä piti.
Ihan sama.

Tortillat olivat liimautuneet yhteen ja se vitutti.