Jo vain. Olen tullut siihen ikään, tai olemme vain saavuttaneet miehen
kanssa sen neljän vuoden rajapyykin, jonka jälkeen sukulaisten
suunnalta alkaa sataa painostavia kommentteja lastenhankkimisesta ja
avioitumisesta. Itselle ne ovat lähinnä lohduttomia. Minähän niin
haluaisin, mutta ei se minusta ole kiinni. Kiva siinä olla sitte
melkein itkusilmässä kertomassa, että "ei meillä ole vielä mikään
kiire".
Eihän meillä olekaan, mutta minä olisin valmis ottamaan askeleen eteenpäin.
Tuli imuroitua ja vähän siivottua. En jaksanut ihan kaikkea, mitä piti.
Ihan sama.
Tortillat olivat liimautuneet yhteen ja se vitutti.
maanantai, 14. marraskuu 2005
Kommentit