On aika vuotuisten yhteissynttäreiden, sankareina H ja J. Se pari on
seurustellut melkein saman aikaa kuin minä ja mieskin. Valloittavaa.
En tosiaan keksi nyt mitään sanottavaa. On turta, äärimmäisen olematon
olo. Lisää kahvia, ehkä. Ainakin sinne pidemmälle lenkille voisin
raahautua.
Toivottavasti saan uutisia siitä kivasta jutusta, joka on vireillä. Se
on tosiaan vielä aivan vireillä, ja siinä on monta muuttujaa. Mutta
katsotaan. Pidän peukkuja itselleni. Ja muille. Se, jos olisi
onnistuakseen, olisi kaikille iloinen juttu. Toisi tosiaan valoa
muidenkin elämään tässä paskan keskellä.
Veli luki eilen mun blogia. Järisyttävää. Toinen ihminen maailmassa, joka tuntee minut hyvin, ja lukee blogiani. Aika metkaa.
lauantai, 19. marraskuu 2005
Kommentit