On aika vuotuisten yhteissynttäreiden, sankareina H ja J. Se pari on seurustellut melkein saman aikaa kuin minä ja mieskin. Valloittavaa.

En tosiaan keksi nyt mitään sanottavaa. On turta, äärimmäisen olematon olo. Lisää kahvia, ehkä. Ainakin sinne pidemmälle lenkille voisin raahautua.

Toivottavasti saan uutisia siitä kivasta jutusta, joka on vireillä. Se on tosiaan vielä aivan vireillä, ja siinä on monta muuttujaa. Mutta katsotaan. Pidän peukkuja itselleni. Ja muille. Se, jos olisi onnistuakseen, olisi kaikille iloinen juttu. Toisi tosiaan valoa muidenkin elämään tässä paskan keskellä.

Veli luki eilen mun blogia. Järisyttävää. Toinen ihminen maailmassa, joka tuntee minut hyvin, ja lukee blogiani. Aika metkaa.