Eilen illalla oli siis ystäviemme tupaantuliaisten aika. Ilta oli
leppoisa, jengi jakautui naisten ja miesten leireihin ja loppuillasta
väki suuntasi paikalliseen. Minulla ei sinne sen suurempaa hinkua
ollut, mutta ajattelin että miksi lopettaa iltaa vielä. Mies joutui
vielä viimeisiä kertoja lähtemään yöksi duuniin, joten yksin kotiinko
sitä olis taas pitänyt mennä ;)
Mutta sanalla sanoen, en ainakaan sinne mene enää. Sori, jos tällä
jotakuta loukkaan, mutta olen onnistunut välttämään nämä muutkin
paikalliset räkälät viime vuosina, ja lisään tämän eilisen kuppilan
kyllä siihen listaan myös. Jostain kumman syystä, pesin itseäni ihan
raivolla kotiinpäästyäni. Jäi jotenkin niin paksu tupakanlöyhkä ja
sellainen verho ylle.
Koko illan kruunasi Moon ja Jaan kanssa
snägärillä käynti. Ihan oikeasti, mä en 10 vuoden päästä halua olla
siinä tilaamassa miehelle tolppamiestä ja itselleni jotain hemmetin
isoa lihistä. Masentava visio, ja masentava asetelma jo eilen.
Mä
haluan elämältäni jotain aivan muuta. Sitä muutahan kukaan muu ei mulle
voi antaa, ja itsehän se on kaikki tässä elämässä tehtävä. Ehkä mun
suunta ei kyllä ole mikään paras mahdollinen. Jos sinne yliopistolle
vaan pääsisin. Olisi jotain. Eihän se yksinään mitään tee. Mutta
kuitenkin. Tänne, lähiöihin ja räkälöihin, mä en todellakaan halua
jäädä. En halua lapsiani tänne synnyttää ja niitä täällä kasvattaa. Ja
siinä on moni mun kanssa täällä eri mieltä - muualla taas olisivat
aivan samaa mieltä. Mutta se siitä. Ikuisuuskysymys, joka vaan mulle on
aina tulenarka - jos joku alkaa länkyttää vastaan, että on täälläkin
kiva ja ihana asua, niin perkele. Kyllä varmaan on joo. Mutta mä en
lasteni kanssa noilla metriksillä haluaisi pyöriä. Piste.
Onneksi oli kuitenkin hauskaa illalla. Seurassa ei ainakaan mitään valittamista. <3
Kävin taas laulamassakin. Koska mä opin, ettei kannattaisi?
Palatakseni viimeksi puimaani joghurtti-ongelmaan, olen löytänyt erään
äärimmäisen hyvän maun. Valion laktoosittomissa - ja rasvattomissa siis
- on mahtava maku mansikka-greippi. Ihanan raikas ja kevyt.
Voi
kunpa olisi muutenkin kevyt olo. Aika pulska on olo. Sellainen
joulukinkkumainen turpeus. Piti sitä siideriäkin juoda sitten. Sehän se
vasta laihduttaa.
sunnuntai, 13. marraskuu 2005
Kommentit