Tänään kahvittelin pitkin päivää yhden sun toisenkin kanssa. Puolenpäivän aikaan ystävä kömpi yöreissultaan aamupalalle ja juoruamaan, mikä oli aivan mahtavaa. Pienen hetken päästä saimme seuraa työkaverista ja puheesta ei meinannut tulla loppua. Myöhemmin seuraamme liittyi vielä toinen työkaveri sekä siskoni!

Moni saattaa ihmetellä, teenkö lainkaan töitä - ja millainen mahtaa olla työnkuvani, jos ehdin rupatella niitä näitä työpäiväni kuluessa ystävieni kanssa. Mutta sepä onkin siitä hyvä paikka, että tämä kaikki on mahdollista.


Se on muutenkin aika helmipaikka, johon olen suorastaan kiintynyt. Jos kaikki asiat eivät olekaan nyt aivan järjestyksessä elämässäni, niin se ainakin on.

Mieleni on täynnä skeptisyyttä. En tiedä, mitä tästä tulee. Mille perustaa tulevaisuutensa, tunteelle vai järjelle, vai sille sekametelille, joka sisälläni velloo. Tunteet häiritsemässä järkevää ajattelua, ja toisinpäin. Selviääkö tästä mitenkään hengissä?!