Sain aivan liikaa, liian ihania lahjoja lähimmäisiltäni. Olen
entistäkin herkempänä, sillä kiitollisuus ja liikutus on jotenkin niin
pinnassa ja tahtoisin vain rutistella kaikkia ja kiittää uudelleen, ja
uudelleen.. Tässä juuri nautiskelen aamukahvia rakkaan pikkuveljeni
antamasta kahvikupista. Sydän pakahtuu, kun kuvittelen vasta
täysi-ikäistyneen veljeni shoppailemassa siskoilleen niitä lahjoja,
jotka eilen kääreistä saimme. Ihan maailman hienoin veikka.
Sain siis aivan hillittömän ihania lahjuksia perheeltäni. Alamme
ilmeisesti olla miehen kanssa todella siinä pisteessä, että yksi sun
toinenkin olisi valmis ottamaan uuden perheenjäsenen joukkoonsa, sillä
saimme sekä isältäni että sisaruksiltani lastenkirjat! Isä muisti Karhutarinoilla, joka kertoo Karhuveljeni Kodasta
tuttujen karhujen seikkailuista. Perinteisesti perheessämme ei ole
tuettu Disneyn tusinakirjoja, mutta tuon kirjan isä oli minulle
hankkinut, sillä ajatteli että sitä on kiva sitten lukea lapsille...
Sisko ja veli olivat hankkineet meille kotimaista kirjallisuutta,
sarjasta, joka on ollut meille suosikkilukemistoa pentuna. Itse taisin
olla kyllä jo vähän vanhempi, kun isä niitä meille alkoi lukea, mutta
hyvää viihdettä ne olivat silti! Heinähattu, Vilttitossu ja Vauva on kuulemma meille ja tulevaisuudellemme...
Kutkuttavaa.
Saimme vihdoin Hackmanin aterinsarjaa, ensimmäiset laadukkaat aterimet meillä ikinä. Haltioissamme tuijotimme tuulioitamme
ja päätimme kerätä sarjan täyteen juhlapäivinä. Lisäksi pukki toi mm.
leffalippuja, valuuttaa, makeisia, uudet pyyhkeet ja tyynyliinoja.
Koiraakin oli pukki muistanut näköisellään purulelulla. Nyt haukku
sitten retuuttaa pukkileluaan pitkin kämppää, tosin nyt se on aivan
sippi. Eilinen oli sillekin rankka päivä.
Jotta tämä ei
menisi pelkäksi lahjojen luettelemiseksi, niin kerron kuitenkin vielä,
että mies muisti aivan liian isokätisesti. Sain nimittäin tosi hienon kameran.Se
on upea, kaikkine hienoine toimintoineen. Sillä voi esimerkiksi nappia
painamalla valita kuvaako mustavalkoisia tai vaikka seepiasävyisiä
kuvia! Tai saa sillä sini- ja vihersävyisiäkin otettua, tai editoitua
videokuvaa duppauksineen! Uskomaton kapistus. Uskomattomalta ihmiseltä.
Sain paljon muutakin, mutta eivät ne lahjat eilisessä olleet
tärkeimpiä. Koska joulu on minulle niin henkilökohtainen asia, en ala
tapahtumilla sen enempää retostelemaan. Ihana päivä. Saan olla niin
paljosta kiitollinen!
sunnuntai, 25. joulukuu 2005
Kommentit