Olen kutonut nyt kaulaliinan siskolleni ja Piille. Ja joululahjoiksi olen kutonut mielestäni oikein ihanat kaulaliinat kummitädilleni, serkulleni, veljelleni ja työnalla on isäni avovaimolle vaaleanpuna/violetinkirjava versio. Vielä kudon ainakin äidille ja isälle, ehkä äidin miesystävällekin.

Isällä on joku hätänä. Sekä itselleni, että äidille ja veljelleni oli tullut puhelimessa sellainen fiilis. Äiti oli huolissaan. Isä ja äiti ovat edelleen todella läheisiä, puhuvat jatkuvasti puhelimessa ja huolehtivat toisistaan. Äiti on käynyt miesystävänsä kanssa isän uudessa kodissa kahvillakin.
Äiti sanoi, että toivottavasti isällä ja avovaimollaan ei nyt ole mitään ongelmia.

Se, millaisen valtavan ajatteluketjun se hetkellisesti käynnisti minussa, oli lähinnä naurettavaa ja samalla kai surullistakin. Pieni ihminen sisälläni ajatteli hetken toiveikkaana, että JOS ongelmia onkin, voisivatko isä ja äiti ehkä löytää jälleen toisensa niin, että meillä olisi taas yksi perhe, eikä miljoona eri kombinaatiota.
Samaan hengenvetoon ajattelen kuitenkin isän avovaimoa. Hän on minulle todella tärkeä, läheinen ja tosi ihana ihminen. En todellakaan haluaisi, että hän kärsii.

Tyhmä minä. Toivottavasti isällä on asiat hyvin. Ei kyllä kuulosta siltä.

Äiti lähtee tänään taas Lontooseen.