Olen kutonut nyt kaulaliinan siskolleni ja Piille. Ja joululahjoiksi
olen kutonut mielestäni oikein ihanat kaulaliinat kummitädilleni,
serkulleni, veljelleni ja työnalla on isäni avovaimolle
vaaleanpuna/violetinkirjava versio. Vielä kudon ainakin äidille ja
isälle, ehkä äidin miesystävällekin.
Isällä on joku hätänä. Sekä itselleni, että äidille ja veljelleni oli
tullut puhelimessa sellainen fiilis. Äiti oli huolissaan. Isä ja äiti
ovat edelleen todella läheisiä, puhuvat jatkuvasti puhelimessa ja
huolehtivat toisistaan. Äiti on käynyt miesystävänsä kanssa isän
uudessa kodissa kahvillakin.
Äiti sanoi, että toivottavasti isällä ja avovaimollaan ei nyt ole mitään ongelmia.
Se, millaisen valtavan ajatteluketjun se hetkellisesti käynnisti
minussa, oli lähinnä naurettavaa ja samalla kai surullistakin. Pieni
ihminen sisälläni ajatteli hetken toiveikkaana, että JOS ongelmia
onkin, voisivatko isä ja äiti ehkä löytää jälleen toisensa niin, että
meillä olisi taas yksi perhe, eikä miljoona eri kombinaatiota.
Samaan hengenvetoon ajattelen kuitenkin isän avovaimoa. Hän on minulle
todella tärkeä, läheinen ja tosi ihana ihminen. En todellakaan
haluaisi, että hän kärsii.
Tyhmä minä. Toivottavasti isällä on asiat hyvin. Ei kyllä kuulosta siltä.
Äiti lähtee tänään taas Lontooseen.
perjantai, 11. marraskuu 2005
Kommentit