Eilen kävimme minun mummini luona jouluaterialla ja tervehtimässä pientä sukuamme. Ilmassa oli odotusta, sillä viimein saamme vauvan sukuun. Äitini veli lisääntyy vaimonsa kanssa juhannuksen tienoilla, ja se näkyy vaimosta jo. Olisi tehnyt mieli kysellä koko ajan vain kaikkia tuntemuksia ja ajatuksia, mutta katsoin parhaaksi kuitata uteliaisuuteni tiivistetyillä "oletko voinut hyvin?" ja "onnea ihan kamalasti" hieman sivummalla, ja sainkin ilokseni kuulla vaimon voineen hyvin. Väsymystä kuulemma vaan kovasti, mutta se lienee mahdollisista oireista kivuttomin.

Tulokas ei tee kyllä omalle vauvakuumeelleni lainkaan hyvää. Minä salaa uneksin siitä hetkestä, kun saan noita joululahjaksi saamiamme kirjojakin omalle lapselle lukea ja yhdessä pienokaisen kanssa tutkia. Nuoriahan tässä ollaan, eikä mikään kiire siis lainkaan. Mutta omille toiveilleni ja unelmilleni en mitään voi. Ne ovat nämä ja sillä sipuli.


Eilen sanoin sen ystävälle iltaa istuessamme, mikä nyt on fiilis pääsykokeen suhteen. Fiilis on kovin sekava. Hirveästi houkuttaisi pitää vuosi välissä ja vuonna 2007 sitten hakea. Olisi kiva keskittyä johonkin asiaan nyt ja voida hengähtää sen paineen ja stressin suhteen. Toisaalta taas olisi hienoa "hoitaa se nyt pois alta", jos vaikka pääsisikin sisään. Onhan minulla iso hinku opiskelemaan. Mutta jos en pääsekään sisään.. En tiedä mitä haluan ihan todella. Yliopistolaitos odottaa minua kyllä, ja työpaikkanikin on sellainen, että saan varmasti jäädä sinne osa-aikaiseksi opiskelujen ohella. Mutta nyt vaan tuntuu siltä, että helpottaisi oloa jos voisi jättää sen hakemisen hautumaan ja kehittymään. Saisin kesällä ansaitun kesäloman ja voisin elää tässä nyt ihan täysipainoista elämää, maksaa ehkä opintolainaakin pois ja säästää miehen kanssa tulevaisuuteen.
Mitä tehdä? En halua kenenkään pettyvän, mikäli jätänkin hakemisen nyt väliin, sillä kyllähän minä opiskelemaan haluan. En vain ole koskaan sitten ala-asteen voinut elää vain tehden jotain yhtä asiaa kerralla; aina on ollut koulu ja vähintään 1 työ siinä sivussa. Parhaimmillaan kolme eri duunia. Viime kevätkin meni töitä tehdessä, ja pääsykokeeseen lukiessa ja stressatessa aivan liikaa.

En minä tiedä. Nämä ovat vain minun ajatuksiani. Toisaalta, tätä päätöstähän ei kukaan muu voi tehdä.


Telkkarista tulee kohta jotain aivan uskomatonta höpöhöpöä. Sopii nyt hyvin.