Se on joulu kuulkaa kohta täällä! Jatkan aloittamallani kasku-linjalla. Zuidaduida on syöpynyt mieliini jostain kaukaa lapsuuden kesistä. Pidetään siitä kiinni siis.

Teimme Lennin kanssa pitkän lenkin metsään, ja Lenni sai poukkoilla pitkin mättäitä ja jäätyneitä soita. Se oli taas valloittava näky, onnellinen, lumipartainen koira. Kotiintullessa se pääsi vielä peuhaamaan naapurin koiran kanssa, joten lenkki oli varsin onnistunut kaiken kaikkiaan.
Palkitsin itseni lenkin jälkeen kupposella kahvia ja muutamalla piparilla. Niin muuten, kun kerroin pipareiden palaneen, niin annoin ehkä epähuomiossa sen kuvan että poltin ne kaikki. Ehei! Tämä pieni tulevapullantuoksuinenäiti ei suinkaan polttanut niitä kaikkia, vaan vain osan niistä. Ne, jotka säilyivät syömäkelpoisina käsittelystäni, ovatkin oikein maukkaita.
Että jos joku ehti jo voitonriemuissaan hihkua, että on siinä Nainen, kun polttaa piparinsa, niin asiahan ei nyt lainkaan sitten ollut niin!

23801.jpg

Tänään on ilmeisesti joku valtakunnallinen, miesten hämärästi käyttäytymisen päivä. Liputetaankohan sitä? En näe tästä ikkunasta nyt kyllä ainuttakaan lippua. Joka tapauksessa, minulla on syytä epäillä tätä sekä oman, että Herkun puoliskon käytöksestä päätellen. Asia vaivaa minua, sillä olen *kiinnostunut lähimmäisistäni. Yritän hillitä tiedonjanoani, mutta niin tai näin, häiritsee suuresti, kun en ole täysin perillä asioista. Ja se siis johtuu vain tuosta kiinnostuksestani lähimmäisteni tekemisiä ja sanotaanko vaikka mahdollisia joulupukki-treffejä kohtaan.

Päätin kasvaa aikuiseksi ja odottaa aattoon. Kiltisti, mankumatta vihjeitä ja kunnioittaen rakkaan kumppanini toivetta olla utelematta. Ihan heti en kuitenkaan löisi tämän päätöksen pitävyydestä vetoa, ainakaan puolesta.


*kiinnostunut lähimmäisistään = väitetään, että on sairaanloisen utelias