Se on kumma, kuinka paskallakin tanssilattialla saa murheet sheikattua
pois - ainakin hetkellisesti. Eilen koin ehkä absurdeimman
bailu-elämykseni Itä-Helsingin yössä. Ainahan siellä törmää ties
millaisiin toppahoususankareihin ja mokkaliivihirviöihin, mutta eilinen
löi laudalta kaikki edelliset kerrat. Kapakassa oli nimittäin, tai
siltä se vaikutti, lauma hädin tuskin täysi-ikäisiä landepaukkuja
veivaamassa bootya - valvojan kitatessa bisseä sivummalla. Kun
valikoima on suppea, törmää melkein missä tahansa kuppilassa
väistämättä teineihin, mutta viime yönä niitä kirjaimellisesti vilisi
jaloissa.
(Tällä varrella tuo sanamuoto ei ihan päde.)
Joka tapauksessa, tanssittiin Piin kanssa hulluna, niin että tuli hiki
ja oli juotava - oli siis ihan pakko - siideriä pelkkään janoonsa. Ilta
ei kuitenkaan ollut lopulta niin hulvaton ja pissiksen sekainen. Kaikki
meni ihan pilalle..
Kuinka kauan kestää ihmismieli jatkuvaa syyttelyä, alistamista,
henkistä väkivaltaa? Kuinka kauan kestää toinen ihmismieli katsoa, kun
yksi tämän planeetan rakkain ihminen kärsii yhden kusipään tehdessä sen
elämästä helvettiä? Missä tulee raja vastaan?
Mulla tuli eilen. Mä avasin suuni, joskaan siitä ei mitään
havaittavissa olevaa hyötyä ollut, sillä ääni särky siinä
tupakansavussa ja kuulostin lähinnä säälittävältä. Mutta mulle rakasta
ihmistä ei enää kohdella noin! Ei olis koskaan saanu kohdellakaan, ei
ikinä. Mun olis jo aiemmin pitänyt tehdä jotain.. Aluksi, ihan aluksi,
kun ei oltu vielä niin läheisiä, etäisyyden ottaminen onnistui. Oli
"helppoa" sulkea silmät, uskotella itselleen, ettei tää mulle kuulu.
Eikähän se kuulukaan. Mutta ei jumankauta ei tollalailla..!!!
Kun mä vaan osaisin tehdä jotain.. Huutelen yläkertaan.
Jos olikin surullinen loppuilta, mahtui siihen myös suoranaista
kettumaisuutta. Käytiin hakemassa safkaa, ja maksettuamme ruoat,
odoteltiin ruokien valmistumista. Mutta kuinkas kävikään; joku
pahvipäänarkkari VARASTI ne meidän maksetut safkat. Toivottavasti
niissä safkoissa oli joku basilli.
Tänään vietämme pikkujouluja siskon kanssa.
Jouluelokuvia, glögiä, riisipuuroa, joulutorttuja ja joululevyjen kuuntelua. Nih. Eikä mitenkään liian aikasin. Ei oikeesti.
Kaksi päivää vapaata. Tekee hyvää. Tänään mentäisiin ehkä Piin kanssa
salille. Erehdyin viimeyönä katsomaan peiliin. Ei olisi pitänyt.
Parempi valehdella itselle vaikka vaatteet tuntuu ahtailta ja.. Mutta
kun en pysty olla syömättä. En pysty! Aina kun päätän niin, tulee heti
nälkä. Miten mä ennen sen tein?
Mun tekisin mieli täyttää koko ruutu yhdellä sanalla, mutta en jaksaisi
kuunnella sitä moralisointia. Paitsi että, tää on mun blogi, ja mähän
kirjoitan tänne mitä haluan.
lauantai, 8. lokakuu 2005
Kommentit