Se on kumma, kuinka paskallakin tanssilattialla saa murheet sheikattua pois - ainakin hetkellisesti. Eilen koin ehkä absurdeimman bailu-elämykseni Itä-Helsingin yössä. Ainahan siellä törmää ties millaisiin toppahoususankareihin ja mokkaliivihirviöihin, mutta eilinen löi laudalta kaikki edelliset kerrat. Kapakassa oli nimittäin, tai siltä se vaikutti, lauma hädin tuskin täysi-ikäisiä landepaukkuja veivaamassa bootya - valvojan kitatessa bisseä sivummalla. Kun valikoima on suppea, törmää melkein missä tahansa kuppilassa väistämättä teineihin, mutta viime yönä niitä kirjaimellisesti vilisi jaloissa.
(Tällä varrella tuo sanamuoto ei ihan päde.)

Joka tapauksessa, tanssittiin Piin kanssa hulluna, niin että tuli hiki ja oli juotava - oli siis ihan pakko - siideriä pelkkään janoonsa. Ilta ei kuitenkaan ollut lopulta niin hulvaton ja pissiksen sekainen. Kaikki meni ihan pilalle..
Kuinka kauan kestää ihmismieli jatkuvaa syyttelyä, alistamista, henkistä väkivaltaa? Kuinka kauan kestää toinen ihmismieli katsoa, kun yksi tämän planeetan rakkain ihminen kärsii yhden kusipään tehdessä sen elämästä helvettiä? Missä tulee raja vastaan?
Mulla tuli eilen. Mä avasin suuni, joskaan siitä ei mitään havaittavissa olevaa hyötyä ollut, sillä ääni särky siinä tupakansavussa ja kuulostin lähinnä säälittävältä. Mutta mulle rakasta ihmistä ei enää kohdella noin! Ei olis koskaan saanu kohdellakaan, ei ikinä. Mun olis jo aiemmin pitänyt tehdä jotain.. Aluksi, ihan aluksi, kun ei oltu vielä niin läheisiä, etäisyyden ottaminen onnistui. Oli "helppoa" sulkea silmät, uskotella itselleen, ettei tää mulle kuulu.
Eikähän se kuulukaan. Mutta ei jumankauta ei tollalailla..!!!

Kun mä vaan osaisin tehdä jotain.. Huutelen yläkertaan.

Jos olikin surullinen loppuilta, mahtui siihen myös suoranaista kettumaisuutta. Käytiin hakemassa safkaa, ja maksettuamme ruoat, odoteltiin ruokien valmistumista. Mutta kuinkas kävikään; joku pahvipäänarkkari VARASTI ne meidän maksetut safkat. Toivottavasti niissä safkoissa oli joku basilli.


Tänään vietämme pikkujouluja siskon kanssa.
Jouluelokuvia, glögiä, riisipuuroa, joulutorttuja ja joululevyjen kuuntelua. Nih. Eikä mitenkään liian aikasin. Ei oikeesti.

Kaksi päivää vapaata. Tekee hyvää. Tänään mentäisiin ehkä Piin kanssa salille. Erehdyin viimeyönä katsomaan peiliin. Ei olisi pitänyt. Parempi valehdella itselle vaikka vaatteet tuntuu ahtailta ja.. Mutta kun en pysty olla syömättä. En pysty! Aina kun päätän niin, tulee heti nälkä. Miten mä ennen sen tein?
Mun tekisin mieli täyttää koko ruutu yhdellä sanalla, mutta en jaksaisi kuunnella sitä moralisointia. Paitsi että, tää on mun blogi, ja mähän kirjoitan tänne mitä haluan.