Voi. Ja siitä tulee hyvänmakuista!
No, se siitä. Siivouspäivä takana, huomiselle jäi seinien pesua ja
vaatekaappien siivousta. Miehen osallistuminen 9:n arvoista (-1 pojo
siitä, että oma-alotteisuutta olisi saanut olla lisää ;). Se on hitsin
hyvä mies kyllä. Vaikka istuukin nyt kuin hypnoosissa telkkarin edessä,
pelaten jotain aivan naurettavaa rallipeliä, jossa on itse peliäkin
naurettavammat musat.
Pelatkoon.
Mutta tuo ^ sai töitä! Tai onhan hänellä työtä nytkin, mutta tavallaan
osa-aikaista. Päivällä kuitenkin edellisestä paikastaan soittivat,
tarjosivat vakituista paikkaa! Mahtavaa! Työajat muuttuu siis
normaaleiksi ja elämä voi viimein alkaa sellaisena..normaalimpana,
kaiketi :D
Kunhan mullakin vaan olis jollain lailla varmasti pullat uunissa.
Onneksi on vielä huominen vapaata. En kestäisi vielä mennä takaisin.
Kuinka voikaan ahdistaa niin paljon mennä töihin? Kun pelottaa vaan
koko ajan, että tekee jonkun isomman virheen ja se on sitte siinä. Noh,
pitää pitää silmät auki. Mutta aika harva haluaa palkata mua töihin
tekemään täyttä päivää maaliskuuhun asti, jonka jälkeen kesäkuun alkuun
asti olisin poissa, ja sitten taas palaisin. En usko, että ketään
kiinnostaa toimia hyväntekijänä ja turvata mun opiskelemaanpääsyäni
moisella tavalla.
Kohta lähden ulos. Olen tuhonnut taas ihan kipeän satsin karkkia. Olo
on kaksijakoinen; toisaalta olen tyytyväinen itseeni, kun sain
siivottua. Toisaalta taas tämä läskiperseilyni ottaa kupoliin niin
paljon, että en osaa pukea sitä sanoiksi. Musta tuntuu, että se ainut
asia, missä olen ollut hyvä (olen ollut aina melko laiha), lipuu
kauemmas ja kaueammas ja menetän siitä täysin otteeni. Kohta katson
kuvista, kuinka joskus olin hyvä.
maanantai, 17. lokakuu 2005
Kommentit