Eläkeläisillä on biisi nimeltä Humppabarbi, ja siitä tuo otsikon väännös.
Olen nimittäin pyörällä päästäni. Haluan hyvään kuntoon, haluan voida
hyvin ja näyttää hyvältä. Haluan sitä aivan valtavasti. Samalla
kuitenkin pelkään sitä jatkuvaa epäonnistumista ja pelkään luovuttavani
taas. Toisaalta taas pelkään vetäväni sen taas aivan yli.
Katsoin ohjelmaa, jossa tyttö luisteli kauniisti ja puhtaasti, oli
hyvässä kunnossa ja oli Hyvä. Hain välittömästi puntit makuuhuoneesta
ja tein monta 10-20 sarjaa kolmella toistolla. Hetken päästä tajusin,
etten saisi kipeänä huhkia niin, ja lopetin muutaman sarjan kuluttua,
vaihdoin kanavan takaisin neloselle ja jatkoin "Amyn lailla"-sarjan
katsomista.
En varmaan koskaan voi täysin hyvin. En ikinä ole tyytyväinen kehooni.
Se ei koskaan vältä silmissäni, se on aina väärä. Huomaan kauhukseni
haaveilevani luisevasta, muodottomasta ruumiista, ja hetkellisesti
harkitsevani typeryyksiä. En minä sitä oikeasti haluaisi.Olla nyt luuta ja nahkaa. Mutta haluaisin tämän pullaksi kutsumani ylimääräisen silti pois.
Vaikka sanovat, että ei minussa ylimääräistä ole, niin minä sen
ylimääräisen kyllä näen ja tunnen. Ei ole hyvä olla näin. Siispä, on
alettava jälleen kuntoilemaan. Porvoossa asuessani, kuntoilin kovasti
ja homma toimi. Voin hyvin.
Mietin hetken ja suunnittelen, sillä tärkeintä on saada kunnon ohjelma ja tarttua siihen heti kiinni.
sunnuntai, 18. joulukuu 2005
Kommentit