Ei joulu oikeastaan voisi paremmin alkaa. Töissä oli KIVAA. Ihan totta, vaikka oli kamala kiire ja kaikkea, niin kivaa oli. Nautin siitä kaaottisuudesta, sillä tiedän kuitenkin sen olevan hanskassa - nipin napin, mutta hanskassa. Kaikki toivottelivat hyvää joulua ja fiilis oli hyvä. Jopa muinoin mainitsemani raivohullu perheenäiti on muuttunut kovinkin mukavaksi.

Mieltä liikuttaa kovasti kuitenkin esimiesteni muistaminen. He nimittäin olivat järjestäneet minulle kirjaimellisesti kassitolkulla kaikkea ihanaa! Ette voi kuvitella sitä fiilistä, kun kassista löytyi hienoa punaviiniä, iso PUU (olemme toisen omistajan kanssa keskustelleet taipumuksestamme hamstrata kasveja, ja tappaa ne lopulta kaikki...) ja mm. voiteita ja vaikka mitä. Pieni joulutähtikin mahtui herkkujen sekaan! Sen lisäksi, työkaverini toi minulle lahjan.
Todellinen yllätys oli kuitenkin erään vakituisemman naisasiakkaamme visiitti; hän nimittäin toi minulle aivan ihanan joulukukka-asetelman! KYLLÄ! Minulle, kukkia, asiakkaalta! Tänään siis tulin muistetuksi niin esimiesten, työkaverin kuin asiakkaidenkin puolelta! Kyllä oli siis niin hieno fiilis, ette usko! Ei se, että sain lahjoja - vaan ylipäätään se muistaminen. Kiitoksena syksystä ja sillä lailla.

Raskaan päivän jälkeen jätimme työkaverin kanssa paikat järjestykseen omistajia, esimiehiämme varten ja laitoimme lahjamme paraatipaikalle. Keräsimme tyttöjen kanssa vuosien varrelta lehtileikkeitä yrityksestämme ja kokosimme ne yksiin kansiin pomoille lahjaksi. Se on siisti lahja, oikeasti. Toivottavasti pitävät ja arvostavat hekin.