En tiedä onko kyseenalaisempaa aikaa aloittaa mitään astettakaan
henkilökohtaisempaa tekstintuottamista kuin nyt. Mutta ei mun jutuissa
ole koskaan ollut minkäänlaista rationaalista vibaa muutenkaan.
Ylihuomenna on pääsykoe. Kello on jo yli puolen yön. Tarkemmin
sanottuna, pääsykokeeseen on alle 34h. Mihin se aika meni? Mähän
aloitin lukemisen jo vuoden vaihteessa. Miten me ollaan nyt jo tässä?
Minne on varastoitunut kaikki se mun lukemani ja muka-oppimani tieto,
kun se ei pään sisällä tunnu ainakaan olevan?
Pitäis mennä
nukkumaan. Aamulla taas pirteänä lukemaan viimeisiä. Voi vittu.
Viimeisiä todella. Yks kokonainen kirjan kappale aivan täyttä hepreaa -
vähän liiankin kirjaimellisesti. Ei musta ole siihen.. Viime vuonna
jänistin pääsykokeesta. No, silloin en ollut valmistautunut niin kuin
nyt. Mutta paljon enemmän olisi pitänyt tehdä. Musta ei tule ikinä
mitään. Rapsuttelen purkkaa terminaaleissa "isona" ja itken
kahvitauoilla haaveeksi jääneen akateemisen urani perään.
Kädet tärisee ja meinaan pyörtyä välillä. Ja jos joku tulee vielä
kerran sanomaan, että "älä stressaa", mä teen siitä leipäveitsen
itselleni sinne terminaalin purkanpoisto-pileisiin. Voisko tapahtua
ihme, ja kokeessa kysyttäis niistä asioista, jotka mulla on about
hanskassa?
Ja miks ihmiset valittaa säästä, vaikka tuolla on ihan
hyvä ja kiva ilma. Sade pitää huolen, ettei kaikki kesätuoksut katoa.
Kuivuus sitäpaitsi tappaa kaiken kauniin.
Nyt. Kauniita unia vuotajat.
keskiviikko, 8. kesäkuu 2005
Kommentit