En tiedä onko kyseenalaisempaa aikaa aloittaa mitään astettakaan henkilökohtaisempaa tekstintuottamista kuin nyt. Mutta ei mun jutuissa ole koskaan ollut minkäänlaista rationaalista vibaa muutenkaan.

Ylihuomenna on pääsykoe. Kello on jo yli puolen yön. Tarkemmin sanottuna, pääsykokeeseen on alle 34h. Mihin se aika meni? Mähän aloitin lukemisen jo vuoden vaihteessa. Miten me ollaan nyt jo tässä? Minne on varastoitunut kaikki se mun lukemani ja muka-oppimani tieto, kun se ei pään sisällä tunnu ainakaan olevan?

Pitäis mennä nukkumaan. Aamulla taas pirteänä lukemaan viimeisiä. Voi vittu. Viimeisiä todella. Yks kokonainen kirjan kappale aivan täyttä hepreaa - vähän liiankin kirjaimellisesti. Ei musta ole siihen.. Viime vuonna jänistin pääsykokeesta. No, silloin en ollut valmistautunut niin kuin nyt. Mutta paljon enemmän olisi pitänyt tehdä. Musta ei tule ikinä mitään. Rapsuttelen purkkaa terminaaleissa "isona" ja itken kahvitauoilla haaveeksi jääneen akateemisen urani perään.

Kädet tärisee ja meinaan pyörtyä välillä. Ja jos joku tulee vielä kerran sanomaan, että "älä stressaa", mä teen siitä leipäveitsen itselleni sinne terminaalin purkanpoisto-pileisiin. Voisko tapahtua ihme, ja kokeessa kysyttäis niistä asioista, jotka mulla on about hanskassa?
Ja miks ihmiset valittaa säästä, vaikka tuolla on ihan hyvä ja kiva ilma. Sade pitää huolen, ettei kaikki kesätuoksut katoa. Kuivuus sitäpaitsi tappaa kaiken kauniin.

Nyt. Kauniita unia vuotajat.