Sen lisäksi, että korviini särkee poskionteloiden sisältämän paineen ja liman ansiosta, myös "ne" koettelevat sietokykyäni oikein urakalla. Huitasin naamaani vahvinta mahdollista särkylääkettä, jota kaapista löysin. Nilkkaleikkauksen jälkihoitoon määrätyt poreetkaan ei tepsi. Kipu on ihan silmitöntä. Ainut, mikä on hetkeksi (ja oikeasti, vain hetkeksi) helpottanut tätä tuskaa, oli päivystyksessä annettu kipupiikki kumpaankin kankkuun.
Sinänsä ihan reilua, että vain nainen joutuu kärsimään näin.. :(
Minulla on tässä muutama tunti aikaa, ennen kuin Mieshenkilö palaa lyhyeltä työkeikaltaan. Ajattelin ottaa Lotta-kirjan, lämmittää *kuuman sydämen, jos sen vaan jostain löydän ja käpertyä peiton alle lukemaan. Pitkästä aikaa. Vaihtoehtoisesti voisin tietysti katsella myös viimeisimmän hömppävideon, mutta toisaalta.. Se sopii paremmin iltaan. Kun kerrankin jaksaisin lukea.
Käynkin katsomassa, mitä Lottia minulla olikaan hyllyssä.
Hahaa, tämän minä luen!
Suomeksi, kylläkin. Sen nimi on "Kaiken huippu, Lotta". Kuva on osoitteesta
http://hem.passagen.se/lottabok/lotta.html .
Tiedetään, eivät nämä kirjat ole "tämänikäisille" kirjoitettu. Mutta nämä kirjat ovat minulle ihan äärimmäisen tärkeitä. Ne olivat ensimmäinen ns. minun juttuni, sillä Tiina-kirjat olivat alunalkaenkin paitsi minun, niin myös pikkusiskoni ja äitini juttu. Lotta-sarja sen sijaan oli ihan oma löytöni Pasilan kirjastosta, ja sellaisena sen aion myös pitää. Omana nautintonani. Ja nimenomaan kirjojen pitää olla vanhoja - uudet painokset ovat kamalia. Kansikuvat oikeista ihmisistä.. Eih. Tunnelma auttamattomasti pilalla.
Vaan mitä huomaankaan! Karistohan julkaisee näitä alkuperäiskansissaan! Upeaa! Joka tapauksessa, vanhoissa, kellertyneissä kirjoissa on se oma tuoksunsa. Tämäkin kirja, jonka valitsin luettavaksi, on vuodelta 1978. Ei mikään kovin tuore siis. Siinä on aivan oma tuntunsa. Se on nähnyt ei paitsi 70-lukua, niin myös pari muuta vuosikymmentä tähän päivään päästäkseen.
Jonain päivänä, kun minulla on tytär, saa hän lukea näitä kirjoja itse. Jos siis vaan tahtoo. Anni Polvan edellämainitut Tiina-kirjat siirtyvät myös hänelle, mutta nämä Lotat erityisesti.
Nyt keitän uuden pannullisen kahvia. Kyllä, kello on vasta vaille kymmenen, mutta tarvitsen jo toisen pannullisen. Kahvin kanssa on kiva kömpiä sänkyyn ja raottaa nostalgista Lotta-maailman ovea. Lenni tulee taatusti kylkeen. Se sopii hyvin :)
* kuuma sydän on anopilta saatu kapistus, sellainen lituskainen, punainen ja sydämen muotoinen. Se keitetään kattilassa, jolloin se sitoo lämpöä itseensä. Jo sellaisenaankin sen pintalämpä laukaisee uskomattoman tehokkaasti jännitystä niskassa tai juuri tätä alaselän ja alavatsan kipua. Mutta kun sitä hieman naksauttelee ja taittelee, se kuumuus vasta vapautuu todenteolla. Ja sitä voi käyttää useita kertoja, puhutaan siis kymmenistä ja kymmenistä. Ellei sadoista!
http://hem.passagen.se/lottabok/lotta.html .
Tiedetään, eivät nämä kirjat ole "tämänikäisille" kirjoitettu. Mutta nämä kirjat ovat minulle ihan äärimmäisen tärkeitä. Ne olivat ensimmäinen ns. minun juttuni, sillä Tiina-kirjat olivat alunalkaenkin paitsi minun, niin myös pikkusiskoni ja äitini juttu. Lotta-sarja sen sijaan oli ihan oma löytöni Pasilan kirjastosta, ja sellaisena sen aion myös pitää. Omana nautintonani. Ja nimenomaan kirjojen pitää olla vanhoja - uudet painokset ovat kamalia. Kansikuvat oikeista ihmisistä.. Eih. Tunnelma auttamattomasti pilalla.
Vaan mitä huomaankaan! Karistohan julkaisee näitä alkuperäiskansissaan! Upeaa! Joka tapauksessa, vanhoissa, kellertyneissä kirjoissa on se oma tuoksunsa. Tämäkin kirja, jonka valitsin luettavaksi, on vuodelta 1978. Ei mikään kovin tuore siis. Siinä on aivan oma tuntunsa. Se on nähnyt ei paitsi 70-lukua, niin myös pari muuta vuosikymmentä tähän päivään päästäkseen.
Jonain päivänä, kun minulla on tytär, saa hän lukea näitä kirjoja itse. Jos siis vaan tahtoo. Anni Polvan edellämainitut Tiina-kirjat siirtyvät myös hänelle, mutta nämä Lotat erityisesti.
Nyt keitän uuden pannullisen kahvia. Kyllä, kello on vasta vaille kymmenen, mutta tarvitsen jo toisen pannullisen. Kahvin kanssa on kiva kömpiä sänkyyn ja raottaa nostalgista Lotta-maailman ovea. Lenni tulee taatusti kylkeen. Se sopii hyvin :)
* kuuma sydän on anopilta saatu kapistus, sellainen lituskainen, punainen ja sydämen muotoinen. Se keitetään kattilassa, jolloin se sitoo lämpöä itseensä. Jo sellaisenaankin sen pintalämpä laukaisee uskomattoman tehokkaasti jännitystä niskassa tai juuri tätä alaselän ja alavatsan kipua. Mutta kun sitä hieman naksauttelee ja taittelee, se kuumuus vasta vapautuu todenteolla. Ja sitä voi käyttää useita kertoja, puhutaan siis kymmenistä ja kymmenistä. Ellei sadoista!
Kommentit