Menin töihin puoli yhdeksäksi, ja käytännössä siitä hetkestä vähän
vaille seitsemään illalla puuhastelin jatkuvalla syötöllä jotain. Sen
verran ehdin istua, että kiskaisin turpaani muutaman pinaattiletun,
mutta muuten olin koko ajan työn touhussa. Se oli pitkä päivä, ja pimeä
- menin töihin pimeällä, ja pääsin pilkkopimeällä pois.
Kotiin en silti vielä joutanut. Lupasin viedä E:n koiria ulos, kun
neiti itse on jossain sukkahousuhevarin keikalla. Koirat olivat
molemmat ihania, niin kilttejä ja söpösiä. Oli kiva kävellä, tehtiin
pitkä lenkki. Vaan multa loppui akku, enkä voinut soittaa miehelle että
tulisi nyt hakemaan, kuten oli sovittu.
Jouduin pitkän lenkin päälle vielä kävelemään kotiin, ja rapun ovella
törmäsin mieheen ja Lenniin. Ne oli lähdössä etsimään minua, koska
olivat huolestuneet.. <3 Minulla vaan on niin ihana tuo puolisko..
Puolisko arvasi, että olin tietysti lörpötellyt puhelimessa koko matkan
E:n luokse - missä mies ei erehtynyt lainkaan. Isän avovaimo soitti, ja
pitkästä aikaa piti rupatella!
Jonkun jalat on spagettina.
Mulla saattas olla saumat päästä yhteen toiseen paikkaan töihin. Harkitsen vakavasti. Oikeasti.
myms kuittaa. Väsymys korjaa satoaan.
perjantai, 21. lokakuu 2005
Kommentit