Löydettiin ihana takki, ihanalle ihmiselle. Hienoa :) Kierreltiin kaupoissa, käytiin sumpilla ja jauhettiin paskaa ja vähemmän paskaa. Ostin neljä helmillä kirjailtua pinniä - olin siis suorastaan raju ostoksissani..

Kävimme perinteisin menoin moikkaamassa Faunattaren pikkupuput ja treffattiin siellä hasselpähkinän kokoinen minihiiri-uros. Voiko söpömpää enää olla, kuin nurkassa kippuralla nukkuva minihiiri? Ei, ei voi olla. Hyvin lähelle yltävät kyllä äsken tsekkaamani kuvat varattavana olevista pikkujäniksistä.. *sekoaa* Siis omg! Ne olis niin, niin sulosia pieniä tahveroita - hermeliini/leijonanharjasmuksuja. Niinku meidän Seela oli. Samanlaisia. Voi elämä. Mies ei tahdo. Sen mielestä ei enää. Ja kyllä mä ymmärrän, onhan näitä jo muutama. Se vaan olis niin kiva, se yksi lisää - Lenni-koira saisi ystävän. Seela oli Lennin paras, ja ainoa ystävä. Ne kulki kimpassa, kunnes Seela kuoli.
Lennin ei silti tarvitsisi olla koko ikäänsä yksin, minusta. Seelaa ei korvaa kukaan, ei meille eikä varmaan Lennillekään, mutta uusi tulokas tekisi hyvää. Minusta. Uusi tulokas voisi olla vaaleanharmaa ja pörröinen, niin kuin kuvissa, joita äsken katsoin. Uusi tulokas voisi olla prinsessa, pieni kaunotar, jota Essi-kanikin saisi hoitaa ja opettaa Muumi-kanin käyttäytymään asiallisesti sen seurassa. Uusi tulokas voisi olla nimeltään Liisa tai Minttu.

Joo. Semmosta..