Löydettiin ihana takki, ihanalle ihmiselle. Hienoa :) Kierreltiin
kaupoissa, käytiin sumpilla ja jauhettiin paskaa ja vähemmän paskaa.
Ostin neljä helmillä kirjailtua pinniä - olin siis suorastaan raju
ostoksissani..
Kävimme perinteisin menoin moikkaamassa Faunattaren pikkupuput ja
treffattiin siellä hasselpähkinän kokoinen minihiiri-uros. Voiko
söpömpää enää olla, kuin nurkassa kippuralla nukkuva minihiiri? Ei, ei
voi olla. Hyvin lähelle yltävät kyllä äsken tsekkaamani kuvat
varattavana olevista pikkujäniksistä.. *sekoaa* Siis omg! Ne olis niin,
niin sulosia pieniä tahveroita - hermeliini/leijonanharjasmuksuja.
Niinku meidän Seela oli. Samanlaisia. Voi elämä. Mies ei tahdo. Sen
mielestä ei enää. Ja kyllä mä ymmärrän, onhan näitä jo muutama. Se vaan
olis niin kiva, se yksi lisää - Lenni-koira saisi ystävän. Seela oli
Lennin paras, ja ainoa ystävä. Ne kulki kimpassa, kunnes Seela kuoli.
Lennin ei silti tarvitsisi olla koko ikäänsä yksin, minusta. Seelaa ei
korvaa kukaan, ei meille eikä varmaan Lennillekään, mutta uusi tulokas
tekisi hyvää. Minusta. Uusi tulokas voisi olla vaaleanharmaa ja
pörröinen, niin kuin kuvissa, joita äsken katsoin. Uusi tulokas voisi
olla prinsessa, pieni kaunotar, jota Essi-kanikin saisi hoitaa ja
opettaa Muumi-kanin käyttäytymään asiallisesti sen seurassa. Uusi
tulokas voisi olla nimeltään Liisa tai Minttu.
Joo. Semmosta..
tiistai, 18. lokakuu 2005
Kommentit