Olin tänään hienoissa painotuoreen Manifest06:n julkistamisbileissä Iso-Roballa. Olin niin sanoinkuvaamattoman, ja olen toki edelleen, ylpeä ystäväni saavutuksesta ja aikaansaamasta kalenterista, että en osannut oikein mitään hänelle edes sanoa. Pelkäsin innostuksissani karkoittavani uuden ihmisen luotani pois.

A, uusi ystäväni, entinen kollegani työpaikaltani, oli omasta mielestäni parasta, mitä minulle oli työhistoriani aikana ehtinyt kohdalle sattua. Vaan A lähti pois. Sen jälkeen kaikki alkoikin mennä pieleen. Niin tai  näin, siinä on ihminen, jonka olemassaolosta ja elämääni "tupsahtamisesta" olen enemmän kuin kiitollinen. Kerrassaan hieno, ihana tyttö.
Ja sanoinko jo, että Manifest06 on ihan julmetun makea? SE ON! Heti, kun Manifest-paidat on myynnissä Stockalla, käyn kyllä hakemassa omani. Mahtavaa.



Toisaalla toinen ystävä on saattanut koiransa viimeistä kertaa eläinlääkäriin. En voi kuvitella tuskaa, sillä kerran sen kokeneena olen halunnut sen kaiken unohtaa. Elämäni koira, D. Siellä jossain, tulen perässä. Tuossa jaloissa makaa Lenni, oma, rakas Lenni. En halua, en KOSKAAN edes kuvitella sitä luopumisen ja jäähyväisten hetkeä. Tiedän, että sitä en tule kestämään ollenkaan.
Siinä on syy, miksi minulla ei saisi olla ainuttakaan eläintä. Rakastan aivan liian kovasti. Lenni on minulle.. enemmän, niin paljon enemmän, kuin kukaan arvaakaan. Se on minulle Ystävä. Uskollinen, täynnä rakkautta ja hyväksyntää. Oma, rakas.

Eilen illalla näin miehen silmissä jotain uskomattoman kaunista. Se oli kuulkaa rakkaus, joka niistä lämpimistä silmistä sen pystytukan alta paistoi. Taitaa se tosiaan rakastaa minua. Arvatkaa, mitä sanon seuraavaksi?
Olen niin onnellinen. Siitä.