Olin tänään hienoissa painotuoreen Manifest06:n
julkistamisbileissä Iso-Roballa. Olin niin sanoinkuvaamattoman, ja olen
toki edelleen, ylpeä ystäväni saavutuksesta ja aikaansaamasta
kalenterista, että en osannut oikein mitään hänelle edes sanoa.
Pelkäsin innostuksissani karkoittavani uuden ihmisen luotani pois.
A, uusi ystäväni, entinen kollegani työpaikaltani, oli omasta
mielestäni parasta, mitä minulle oli työhistoriani aikana ehtinyt
kohdalle sattua. Vaan A lähti pois. Sen jälkeen kaikki alkoikin mennä
pieleen. Niin tai näin, siinä on ihminen, jonka olemassaolosta ja
elämääni "tupsahtamisesta" olen enemmän kuin kiitollinen. Kerrassaan
hieno, ihana tyttö.
Ja sanoinko jo, että Manifest06 on ihan
julmetun makea? SE ON! Heti, kun Manifest-paidat on myynnissä
Stockalla, käyn kyllä hakemassa omani. Mahtavaa.
Toisaalla toinen ystävä on saattanut koiransa viimeistä kertaa
eläinlääkäriin. En voi kuvitella tuskaa, sillä kerran sen kokeneena
olen halunnut sen kaiken unohtaa. Elämäni koira, D. Siellä jossain,
tulen perässä. Tuossa jaloissa makaa Lenni, oma, rakas Lenni. En halua,
en KOSKAAN edes kuvitella sitä luopumisen ja jäähyväisten hetkeä.
Tiedän, että sitä en tule kestämään ollenkaan.
Siinä on syy, miksi
minulla ei saisi olla ainuttakaan eläintä. Rakastan aivan liian
kovasti. Lenni on minulle.. enemmän, niin paljon enemmän, kuin kukaan
arvaakaan. Se on minulle Ystävä. Uskollinen, täynnä rakkautta ja
hyväksyntää. Oma, rakas.
Eilen illalla näin miehen silmissä
jotain uskomattoman kaunista. Se oli kuulkaa rakkaus, joka niistä
lämpimistä silmistä sen pystytukan alta paistoi. Taitaa se tosiaan
rakastaa minua. Arvatkaa, mitä sanon seuraavaksi?
Olen niin onnellinen. Siitä.
torstai, 10. marraskuu 2005
Kommentit