Pidin tänään kollegan vauvaa sylissä. Tarviitseeko sanoa enempää?
*tähän se kaikki tilitys, jonka voitte arvata ilman että sitä edes kirjoitan* Itku.


Olimme koko perheen voimin, mies, minä ja jänikset lekurissa. Potilas-Saarisina jänikset. Essi ok, vaikka hyvinsyönytkin, Muumin tulehdus yhä päällä ja kuukausi lisää antibiootteja. Muumi-pojun painokin oli jälleen laskenut, mikä oli todella ikävä uutinen. Se voi paremmin, mutta tulehduksen takia paino vaan laskee.
Toivotaan, että pidempi kuuri tepsii. Pieni, iloinen rusakkoni.

Lääkäri määräsi, pohdittuamme yhdessä Essin tolkutonta vedenjuontia ja ajoittaista "läähätystä", että kanien huoneen lämpötilaa tulisi laskea. Nyt sitten "pakkaslukemiin" (no, ei oikeasti) ja toivottavasti jänö ei enää läkähdy ja tankkaa pötsiä puolilleen pelkkää vettä. Kaljamahainen kaniini ei varsinaisesti ole kaunis näky.

Muistin myös lahjuksin meitä viimeksi auttaneita hoitajia ja lääkäriä, jotka iloksemme palvelivat ja auttoivat meitä myös tänään. Olivat kiitollisia, mutta varmasti me peittosimme siinä heidät mennen tullen. Pupu on saatava kuntoon ja olemme onnekkaita, kun he kaikki ovat meitä siinä auttamassa.


Kirjoitin äsken syvällisemmän analyysin ja tilannetiedotuksen päivästäni ja ajatelmistani, mutta koko sheisse katosi kuin voi kuumalle ruisleivälle yrittäessäni lisätä muutamaa kuvaa.
Annoin gerbiileille eilen illalla julisteen. Kiinnitin sen terrarion taakse seinään, jolloin ötökät voiva pällistellä sitä terrastaan käsin. Juliste on siis tällainen: