Vasta kirjoitettuani viimeisimmän blogimerkintäni, minulle soitettiin. Siitä muutama tunti eteenpäin, ja olin työhaastattelussa. Alkavalla viikolla tapaan tämän firman omistajan, ja voi elämä - toivon, toivon niin hartaasti tekeväni vaikutuksen. Tai ennen kaikkea, toivon, että olen heidän etsimänsä henkilö. Työ olisi niin unelma.. Niin mainio, hieno, upea. Se olisi juuri sitä, jota haluaisin ja tarvitsisin nyt. Tuntisin itseni jälleen jonkin arvoiseksi, ihmiseksi.
Saisin säästöön vaikka kuinka ja paljon. Saisin maksettua kaikki laskut pois, saisin matkakassaan rahaa. Elämä saisi viimein urat, joita pitkin kulkea.

Voisin olla onnellinen, luulisin. Jos tulen valituksi, olisin kyllä niin onnellinen, ettei minua tarvitsisi taas pitkään aikaan onnistaa.

Yläkerta, kuuluuko? Tällä kertaa, saanko?

ps. Jos en ole jo kertonut, minulla on maailman ihanin koira.