Eilen pistin Notting Hillin pyörimään kun menin nukkumaan. Oli niin
yksinäinen olo, kun mies lähti töihin yöksi. Kyseinen leffa on - kyllä
vain - lempileffani, kera Bridget Jonesien sun muiden. Ehdin katsoa
leffaa siihen asti, kun Hugh kuulee kämppikseltään, että Julia on
soittanut. Nauran elokuvaa katsoessani aina, itkenkin. Sanokaa, mitä
sanotte, mutta se on vaan niin..ihana. :)
Joka tapauksessa, aion laittaa sen pyörimään taas. Tämä on viimeinen
yö, kun mies menee töihin. Ja huomenna minäkin menen töihin taas. Olo
on paska; en TODELLAKAAN haluaisi mennä töihin siihen paikkaan enää.
Pakkohan se on. Olo on mainio; mies tekee viimeisen yövuoronsa,
toivottavasti ikinä, ja käy huomenna sopimassa uudessa vakituisessa
työssään aloittamisesta sun muusta. Hänellä alkaa viimein kunnon klo
8-16.00 työt. Olen siitä todella onnellinen, sillä on ikävää mennä
nukkumaan kun toinen vasta valmistautuu töihin lähtöön. Aamulla kun
heräät, tulee toinen töistä ja kömpii sänkyyn. Se on kamalaa.
Kaikkeen toki tottuu, kai. Mutta tähän en ole halunnut, enkä osannut
tottua. Onneksi se loppuu. Ja mikäli kohdalleni ei osu mitään muuta
duunia itselle, ei minulla ole enää kuin muutama hassu kuukausi
kärsittävänä tuolla. Se on lohdullista.
Ja mistä se vikinä? Lennistä. Lenni-koira se vinkuu ja vikisee kun se
tahtoisi peuhata ja leikkiä, kun minä haluan keskittyä elokuvaan - ja
sitä kautta nukkumiseen. Arvioitu saapumisaika untenmaille on siis noin
puolituntia.
Eli, kauniita unia kaikille. Myms vaipuu vanumaille. <3
maanantai, 14. marraskuu 2005
Kommentit