Olen viettänyt tänään ultimaterokulipäivää. Kaikki on aivan päin helvettiä, olo on jotain tuskan ja epätoivon ja surun sekamelskaa. Nukahdin toppahousut jalassa sänkyyn ja kääriydyin vielä peittoon. Paksu huppari ja ulkohousut olivat ehkä liikaa, mutta herättyäni hiljaiseen kotiin ja kuoriuduttuani kerrospuvustani, huomasin että on kylmä. Parempi hiihdellä siis sisätiloissakin toppahousuissa, niin ei palele.

Vedellessäni sikeitä sekavassa tilassa oli mies poistunut. The man has left the building. En tiedä minne, varmaan kaverinsa luokse parin kilometrin päähän meistä. En jaksa soitella perään. Mitäs minä häntä vaivaamaan sellaisilla asioilla, kuten "Missä olet, ihmettelen täällä" kun emme vaihtaneet koko päivän aikana muutenkaan sanaakaan.


Ajattelin avata Ylpeys&ennakkoluulo-dvd:n muoveistaan ja katsoa muutaman jakson sitä. Tai vaihtoehtoisesti voisin katsoa Bridget Jonesia, sillä siinäkin seikkailee supersankarini, Mr. Darcy.
Vaikea valinta.


Heitin hetkeksi kehiin tällaiset kirsikkateeman. Kevättä odotellessa.