sataisi lunta, olisin onnellinen.
Täällä, kaukana töistä, kahden päivän päässä sieltä, kaikki on hyvin.
Kohta kömmin peiton alle, maailman ihanimman miehen kainaloon,
katsomaan Star Warsia dvd:ltä. Hauva laukkaa luultavasti väliimme ja
nukahdan mitä luultavimmin ensimmäiseen taistelukohtaukseen mennessä
enkä siis pääse edes jyvälle juonesta (eipä sillä, ettenkö tuntisi
juonia jokaisessa niissä leffoissa).
Näin meillä on hyvä. Pieniä rutiineja, jotka toistuvat aina, kerrasta
toiseen, mutta jotka vain todistavat meille, kuinka vain me tunnemme
toisemme.
Tunsin joskus naisen, jonka nimi oli Riitta Pulla. Hän komensi meitä
oppimaan itseluottamusta ja hokeman "minä olen tässä, ja näin on hyvä".
Kääntäisin sen niin, että "Sinä olet tässä, näin on hyvä".
Tai ehkä sittenkin "me olemme tässä, näin on hyvä."
Saako olla hetken aikaa onnellinen, ihan vain onnellinen? Hetkeksi
unohdan kaiken pahan, Bushin, Irakin, pandemiat, kolmannen maailman,
itsemurhatilastot ja kaiken muun - olen itsekäs siis.
Noni, nyt iski jo morkkis. Ei sitte.
Kivatsulle.com.
ps. meinaan siltikin kömpiä sinne sänkyyn nyt, ja olla ihan kipeen onnellinen. Kyllä.
maanantai, 17. lokakuu 2005
Kommentit