Jälleen Herkun innoittamana kirjoitan tätäkin. Ensin ajattelin, etten edes kirjoita, mutta menköön.

Meidän niin kutsuttu Vuosipäivämme Mieshenkilön kanssa koittaa näinä päivinä. Koska alkumme ei ollut kovin hehkeä, eikä mitään verrattuna juuri Herkun kertomukseen Hepun ja itsensä alkuun, emme juuri muistele tuota aikaa, saati vietä vuosipäiviä. Siitä on jo vuosia aikaa, olemme kasvaneet - yhdessä ja yksilöinä, eikä sillä alulla enää niin väliä olekaan. Vanhoja ei auta katua loputtomiin, sillä me emme ehkä olisi tässä tänään, yhdessä, jos asiat olisi menneet toisin.

Sinä iltana Mieshenkilö tuli ystävänsä kanssa juhliini, ilman kutsua mutta soitettuaan että saavatko tulla, kun kuulivat pirskeistä. Toki saivat. Kaverukset hakivat parempaa ylle (oli toive näin) ja saapuivat hilpeinä ja huolettomina paikalle. Minulla oli jo aiemmin samana vuonna ollut säpinää Mieshenkilön kanssa, mistä ei tosiaan tullut mitään, mutta nyt, joulun korvilla kaikki tuntui olevan toisin. En saanut silmiäni irti hänestä. Muistan, kuinka olin aivan kuin huumattu. Pörräsin idioottina hänen ympärillään, yrittäen saada hänen huomiotaan hinnalla millä hyvänsä. Homma eteni tahattomiin ja tahallisempiin hipaisuihin ja lopulta istuin hänen sylissäänkin. Sinä yönä, hän jäi yöksi, oli ihana ja kiltti, huomaavainen. Pienen pussailun päätteeksi sain nukahtaa hänen kainaloonsa, herätäkseni aamulla jalkopäähän sammuneen ystävänsä epätoivoiseen mouruamiseen "särkylääkettääää...". Voidaan, vielä yksityiskohdatkin huomioonottaen (joita en edes paljasta) siis todeta, ettei alkumme suinkaan ollut niin hehkeä. Mutta sitäkin onnellisempi olin.

Keitin pojille kahvia, Mieshenkilö oli edelleen ihana ja olin ihan täpinöissäni. Saatoin heidät bussille ja sovimme että soitellaan. Seuraavana viikonloppuna Mieshenkilö vei minut tyttöystävänään kaverinsa pirskeisiin, joissa kuulin jos minkälaista ihmettelyä Mieshenkilön kavereilta suhteestamme. Lähinnä, sanojensa mukaan, ihmettelivät, mistä Mieshenkilö oli löytänyt minut. Hyvällä taisivat tarkoittaa. Siitä illasta asti olemme olleet yhdessä melkein joka päivä. Muutama kuukausi eteenpäin, ja asuin jo anoppilassa. Sen jälkeen olemme muuttaneet useaan otteeseen ja tässä sitä vaan edelleen ollaan. Vaikka alku koruton olikin, niin sen muistan ikuisesti, kuinka onnellinen olin. Tänä päivänä olen huomannut olevani samalla tapaa huolettoman onnellinen, sillä meillä on vaan niin hyvä olla nyt. Iän myötä eräänlainen rauha on lasketunut maahan.

Tänään, olen Sinusta rakas niin kiitollinen, että haluan sen näyttää jotenkin. <3