Kipitin tänään reippaana tyttönä suoraan töistä salille. Jumppasin hikipäässä ja tunsin suurta tyydytystä saadessani hien virtaamaan ja naaman punoittamaan. Sinne ei mentykään vain tassuttelemaan matolla, vaan todella tekemään duunia kunnon eteen. Tein treenin ja suihkuttelun jälkeen jotain perin omituista, käytyäni ensin vielä saunassa pikaisesti lähinnä kuivaamassa itseni ja nauttimassa lämmöstä.

Minä nimittäin laitoin meikkiä, vaikka olin koko päivän ollut pelkällä puuterilla töissä, ja kello lähenteli tässä vaiheessa jo kuitenkin puoli yhdeksää. Ajattelin, kiukuteltuani eilen siitä typerästä kassista ja illalla vielä vedettyäni herneen palkoineen nenääni miehen kaataessa mehulasin sänkyyn (no mitäs kaatoi hitto soikoon!), että olisi sovinnon aika. Iskin kevyehkön "maskin" naamaani, suihkautin pari ruiskaisua uutta hajuvettäni ja lähdin kotia kohti onnellisena. Ajattelin hakea matkalta jotain hyvää kultamuruselleni. Soitin päästyäni metroasemalle, ja koko suunnitelmani kuivui kasaan siinä. Mieshenkilö oli jo nukkumassa.
Turhaan minä föönailin ja laittelin itseäni hehkeäksi pikkuvaimoksi sittenkin. Muutuin jumppapallosta daamiksi, aivan turhaan. Daamiaiseni menivät siis hukkaan. Hitsi.


Muumi tuossa mupeltaa mysliä ja on suorastaan jo nirso. Se lajittelee kuonollaan jyviä ja pellettejä hyviin ja pahoihin kasoihin, ja pahoja se suutuksissaan siirtelee kuppinsa reunoja pitkin kauemmaksi ja kauemmaksi. Hölmö eläin, vaan niin rakas.


Eräs ihminen onnistui pahoittamaan mieleni, vaikken sitä halunnut myöntää. Vaikkei enää ollakaan sen kummemmin ystäviä, suorasukainen selvitys siitä, miten hän on koko ajan halveksinut minua, kirpaisi kuitenkin.