Pitkään tässä menikin. Suhteellisen terveenä. Nyt se vaan vyöryy päälle, enkä oikein tunnu sille itse mitään voivan. Se on ainakin varmaa, ettei 10 tuntiset päivät duunissa sitä paranna, ja niitä + hullu siivousurakka himassa on tullut vedettyä viikon aikana kovasti. To-pe viime viikolla alkoi tuntua ikävältä, kurkku oli kipeä ja fiilis heikko. Hetken helpotti, mutta nyt en enää jaksa. Pakko päästä lääkäriin. En jaksa enää viikonlopun yli odottaa, joten nyt toivon ja odotan tässä vastausta, tekeekö duunikaveri mun vuoron huomenna vai ei. Jos tekee, niin pääsen lääkäriin. Jos ei, menen töihin, olen töissä viikonlopun ja pääsen lääkäriin maanantaina. Toivotaan parasta.

Kuvaavaa tilalleni on, että unohdin eilen, kuinka rusetti tehdään. Tein lahjanarusta viisi irtorusettia, ja kuudennen kohdalla en enää muistanut, miten se tehdään. Melkein itku pääsi. On pää jotenkin niin sekaisin.

--

Postissa oli helvetillistä. Kaikki olivat lähettämässä viimeisiä 50sentin korttejaan ja jonot olivat kammottavat. Pidensin niitä menemällä kaiken maailman härpäkkeiden kanssa sönköttämään tiskille. "Ai pitikö mun ottaa joku paketti näille? Eiks sulla ole?" Joo. No, sain minä paketin sekä Amerikkaan että maakuntiin menemään, sekä perheriidan aikaan. Ihan kiva. Jäikö pikkuisen paska mieli.
Jäi.
Se onneksi sovittiin jo.

--

Ei vastausta. Ei kai se nuku jo? Voi hevonen. Se siitä sittenkö..? Ei pitäisi olla varoitusajasta kiinni, kun lupasi että voi tulla kunhan seitsemään mennessä aamulla ilmoitan. Nyt on aika paljon aiemmin, kuin seitsemältä aamulla..
Vastaus!! Pääsen huomenna lääkäriin. Mahtavaa. Kiitos, Kiitos, Kiitos. Minulla on ihana työkaveri.