Pitkään tässä menikin. Suhteellisen terveenä. Nyt se vaan vyöryy
päälle, enkä oikein tunnu sille itse mitään voivan. Se on ainakin
varmaa, ettei 10 tuntiset päivät duunissa sitä paranna, ja niitä +
hullu siivousurakka himassa on tullut vedettyä viikon aikana kovasti.
To-pe viime viikolla alkoi tuntua ikävältä, kurkku oli kipeä ja fiilis
heikko. Hetken helpotti, mutta nyt en enää jaksa. Pakko päästä
lääkäriin. En jaksa enää viikonlopun yli odottaa, joten nyt toivon ja
odotan tässä vastausta, tekeekö duunikaveri mun vuoron huomenna vai ei.
Jos tekee, niin pääsen lääkäriin. Jos ei, menen töihin, olen töissä
viikonlopun ja pääsen lääkäriin maanantaina. Toivotaan parasta.
Kuvaavaa tilalleni on, että unohdin eilen, kuinka rusetti tehdään. Tein
lahjanarusta viisi irtorusettia, ja kuudennen kohdalla en enää
muistanut, miten se tehdään. Melkein itku pääsi. On pää jotenkin niin
sekaisin.
--
Postissa oli helvetillistä. Kaikki olivat lähettämässä viimeisiä
50sentin korttejaan ja jonot olivat kammottavat. Pidensin niitä
menemällä kaiken maailman härpäkkeiden kanssa sönköttämään tiskille.
"Ai pitikö mun ottaa joku paketti näille? Eiks sulla ole?" Joo. No,
sain minä paketin sekä Amerikkaan että maakuntiin menemään, sekä
perheriidan aikaan. Ihan kiva. Jäikö pikkuisen paska mieli.
Jäi.
Se onneksi sovittiin jo.
--
Ei vastausta. Ei kai se nuku jo? Voi hevonen. Se siitä sittenkö..? Ei
pitäisi olla varoitusajasta kiinni, kun lupasi että voi tulla kunhan
seitsemään mennessä aamulla ilmoitan. Nyt on aika paljon aiemmin, kuin
seitsemältä aamulla..
Vastaus!! Pääsen huomenna lääkäriin. Mahtavaa. Kiitos, Kiitos, Kiitos. Minulla on ihana työkaveri.
torstai, 15. joulukuu 2005
Kommentit