me, myself and myms

Sinä siellä...

2007-02-27T15:48:00+02:00

Minä täällä. Ja jatkossa blogissa Satsumia.

Elän vieläkin :)

Aurinkoa, itkua ja pirun tyrkkyjä tirppoja.

2006-05-08T19:01:00+03:00

Kesä, kesä, kesä.. Sieltä se tulee niin että suhina vaan käy. Puisto täyttyy jonglööraavista ihmisistä, rannassa noustaan kuumailmapalloihin ja nurmikolla kävellään paljain varpain. Viltin päällä voi nukkua vaikka koko päivän, vaikka iho ei siitä vielä kaakaopavun väriseksi tulisikaan. Kunhan on lämmin ja ajatus brunasta siintää mielessä.

Yhdessä yksin. Sellaisessa tilassa on nyt. Meitä on lauma eronneita, vastikään kaikki, itkuvinku ja hulluttelu sekoittaen pään. Minä yritän olla olkapäänä, vaikka oma sydän itkee monestakin syystä verta. Tänään pääsi itku pitkästä aikaa. Annoin koiran exälle kylään pariksi päiväksi ja kohtaamisen hoidin kunnialla ja hymyssä suin. Jälestä päin itkin muutaman tuskaisen kyyneleen ja kokosin jälleen itseni. Minä en itke kenellekään, koska minä olen aina niin helvetin vahva ja niin helvetin kova ja tukemassa muita. Minä en jää vellomaan siihen suruun, vaan selviän. Ja vuosien päästä itken itseni hengiltä. Aivan kuten kävi ensimmäisen koiran kuoleman tai vanhempien eron kohdalla. Minä selvisin kiristämällä tahtia. Niin nytkin.

Mutta aina ei jaksa. Ihana välipäivä biletyksen ja töiden välillä auringosta nauttien teki todella hyvää. Levollisin mielin voin huomenna mennä töihin. Ansaitun maanantaivapaan päätteeksi.

Keane soi koneessa. Itku, itku, itku!!! Voi elämä miten voi sattua. Kaikki tunteet raastaa mieltä ja rintaa. Voi Luoja, kun pääsisin eteenpäin tästä kunnialla. Ylenpalttinen ulkona rilluttelu ei auta loppujen lopuksi, vaikka yksinäisyyteen tehoaakin jossain määrin. Tätä yksinelämistä vihaan yli kaiken. Vaikka nyt onkin ihanaa istua tässä kannettavan äärellä ja lämmitellä rannasta puhaltaneen tuulen jäätämiä varpaita patteria vasten ja syödä kohta pikamakaronia Aromatin kera. Uaaah, se on lempiruokieni joukossa, kulinarismi sucks.

Tyrkyt tirpat häiritsivät iltapäivän picniciämme törkeästi. Tulivat ihan iholle nokka pitkällä kyttäämään. Kerjäsivät jugurttia, saamarin ahneet sorsat.

Makaronista tuli noin 7minuuttia ylikypsää.. Väliäkö tuolla. Jos sydän on paskana niin paljonko se makaronin kypsyys enää painaa?

Täällä tänään, huomenna ja ikuisesti!

2006-05-08T13:49:00+03:00

Ikkunasta käy hienoinen tuulen vire kun katselen maisemaa ikkunastani, josta muuten näkyy puoli Stadia ja paljon elämää. Olen niin onnekas saadessani asua täällä Helsingin katonrajassa, kuin pieni pulu konsanaan. Pienessä piilossa ja laskeutua tarpeen vaatiessa alas.

Kuten nytkin. Menen puistoon aurinkoa palvomaan ystävien kanssa.

Elämä hymyileekin joskus. Ihan oikeasti :)

Sainhan minä viimein tämän koneenkin. Se on jo jotain, kuulkaas! Palaan illalla tilittämään. Jos viimein ruotisi tunteitaan, sellaisia oikeita tunteita. Pintaa, krapulaa ja mustelmia syvemmältä.

Aurinkoista päivää kaikille. Olen palannut - ja pian myös palanut! *meni jo polttamaan nahkaansa aurinkoon*

Itsensä arvostamisesta ja elämänmausta.

2006-04-15T19:33:00+03:00

Viime blogimerkintäni perään olin saanut rakkaalta Taruskalta viestin, kehotuksen arvostaa itseäni. Sillä minähän olen elämäni tärkein ihminen. Suoranaisesta arvostuksesta en kuitenkaan voi edes hyvällä tahdolla puhua, en nyt - enkä tiedä, olenko oikeastaan koskaan voinut. Toisten miellyttämiseen on mennyt liian iso siivu kaikesta ajasta ja kaikista voimista.

Niin nytkin. Vaikka suurimmaksi osaksi teen Paljon töitä, koska saan siitä itse niin paljon, teen sitä myös saavuttaakseni jonkinlaisen statuksen tai arvostuksen Jonkun silmissä. Ja mitä tulee ulkona hillumisiini.. Ei mitään tolkkua. Heräilen ympäri Helsinkiä ja keräilen itseäni iltapäivinä, vaan päästäkseni uudestaan ulos iltaan mennessä.

Koiraa en kuitenkaan laiminlyö tai jätä yksin. Se haetaan vaikka taksilla, kyllä, toiselle puolen Helsinkiä, ja sen kanssa kankkusessa hoiputaan sitten aamulla kotiin. Se, koska tämä elämänvaihe päättyy, jää nähtäväksi. Ehkä joskus, ehkä ei.
Nyt ei todella pysty.

Aamulla heräsin tuntia liian aikaisin ja tein pitkän lenkin koiran kanssa. Kaivarissa käpötellessämme päätin tehdä elämänmuutoksen. "Nyt loppui se baareissa nuohoominen."
Samaan syssyyn sovin itseni kanssa juhlistavani tätä päätöstä korkkaamalla jonkun saamistani lahjaviineistä.

Näihin kuviin.

Nyt, yksin, eronneena ja keskellä kuoleman kutistamaa laumaa.

2006-04-14T14:32:00+03:00

Aika on rajallinen, joten tiivistän.

Erosin, lähdin ystävänpäivän aattona ja sain oman kodin työpaikkani lähettyviltä. Rakastan omaa, pientä ullakkokotiani valtavasti. Sillä saralla kaikki hyvin. Yksinkin pärjää, vaikka ei se minulle sovikaan. Yhtään.

Hyvästelin, vanhat piirit ja tavat ja touhut. Hyvästelin myös eläinkatraani kolme jäsentä. Molemmat gerbiili-tyttöni nukkuivat pois viikon välein, ja muutama päivä sen jälkeen oli minun annettava lupa myös Muumi-kanimme nukuttamiselle. Se oli liian heikko kestääkseen vaatimaansa leikkausta. Se oli lopussa, kärsi, mutta yritti kaikkensa loppuun asti. Sen elämä olisi ollut liian kivuliasta, mutta luvata nyt että sen saa päästää pois.. Se on liikaa.
Se päätös ja lupa oli kuitenkin väistämätön paha. Ja sitä kannan sisälläni lopun ikäni. Yritän elää sen kanssa.

Raadan, töissä ja vapaalla. Työnarkomaniasta kärsinyttä äitiäni aina sairautensa takia halveksuneena olen sairastunut siihen samaan. Ei päivääkään pois töistä. Ei pysty. Pysyn kasassa sitä kautta. Olen Joku sitä kautta, elän enemmän. Ja juhlin ja juon ja viiletän itseni vapaalla piippuun. Pakko elää, ei voi jäädä paikalleen pohtimaan. Tulee liian yksinäistä ja paha olla.
Saattaisin tajuta jopa, miten pahaa teen itselleni. Mutta hengissä ollaan, ja se riittää.

Täytin keskiviikkona vuosia. Hyvää syntymäpäivää myms, niinpä niin.
Epäonnistuminen parisuhteessa ja eläinlasteni hoidossa.. Tästä jos ihminen vielä pahenee..

You give love a bad name.

2006-02-12T07:36:00+02:00

..Soi kuulokkeistani. Jumalainen The Fork maukuu albuminsa ensimmäistä biisiä tajuntaani, kun kello on vasta puoli kahdeksan. Minä en saanut unta. Kotiin pääsimme vasta neljän pintaan, eli unta ei ehtinyt tulla seitsemään mennessä juuri lainkaan, mutta eipä sitä tullut enää sen jälkeenkään.

Asiat pitävät minua hereillä kaiketi. Jotenkin ihan sekaisin koko pieni mieli. Hulluja asioita. Hullu, hupsu tyttö. "Funky, funky.." Niin niin. Ei hyvää päivää, tämmöisiä asioita edes voi käsitellä. Tai en minä ainakaan.

No, se siitä. Ennustajat netistä povaavat meille sekä kaksosia että toisaalla yhdeksää lasta. Hurjaa. Neljä riittäisi. ;)

Täyttymys, täydellinen sellainen.

2006-02-10T20:45:00+02:00

Silmät kosteina istun tässä ja kuuntelen. Musiikkia, omanlaistani, itselleni rakasta ja aivan uutta - sellaista, josta tiesin pitäväni, mutten osannut ostaa oikeita levyjä vaan aina ohimennen jossain kuulin. Ja nyt, ystävän avustuksella, sain pienen kasan levyjä hankittua ja tällä nautinnolla ei tunnu olevan rajaa. Olen aivan julmetun onnellinen tässä. Älyttömän väsyneenä, mutta onnellisena, sillä olen aivan..aivan tämän musiikin viemänä.
Täydellinen raukeus, Angie Stone laulaa jumalaisella äänellään aivan taivaallista musiikkia. Tänään ja tässä ihan vain minulle.

Upea tunne. Aivan mieletön.

Uaaaah...

2006-02-08T21:20:00+02:00

Se oli, selvennettäköön, väsymykseni ilmaus. Sain juuri lopeteltua työjuttuja tässä koneella. Vielä pitää odottaa, saako työkaveri ne omalla koneellaan auki. Jos saa, olen suoriutunut urakastani kunniallisesti ja voin siirtyä lenkkeilemään tuon karva-apinan kanssa. Jes.

Olen aivan fiiliksissä siitä löydetystä maanpäällisestä taivaasta, tutkimattomasta sademetsästä! Heittäkää minutkin sinne helikopterilla, tai vaikka singolla, kunhan pääsisin tutustumaan ensimmäisenä maailmassa uusiin lintusiin ja kasveihin! Olen jotenkin aivan hillittömän haltioissani siitä löydöstä. En juuri tuosta töyhtökurpasta niinkään, vaan ylipäätään siitä, että sellainen niinkin iso alue vielä on, missä ihminen ei ole ehtinyt tuhota kaikkea kaunista ja kadottaa kokonaan! Lähtisiköhän joku mukaani, jos tästä nyt pakkaisin veskani ja patikoisin sinne?

Niin kovasti, kuin saisinkin piikkareissani sponssia, en usko ikinä saavani kokea moista ihanuutta, joten lähden tonkimaan elukan kanssa noita kotikulmien kinoksia. Elämää se vain on. Nyt juuri ihanaakin ;)

ps. Muumi-pupu on paisunut hieman! Se voi siis toivottavasti jo paremmin. Huh.

Ilma on puhdas.

2006-02-07T21:12:00+02:00

Koko yö, puhetta, itkua, aika paljon asiaa. Nyt on hyvä olla. Puhuminen ei suinkaan ole yliarvostettua! Se on elintärkeää. Sen huomasimme jälleen. Yksityiskohdat jääköön meidän välillemme.

Hemmottelemme itseämme ensi viikolla kylpyläviikonlopulla, jonka aikana nautimme toistemme seurasta, teemme kävelylenkkejä koiran kanssa, saunomme, syömme hyvin ja pääsemme mm. intialaiseen päähierontaan!

Ostin miehelle lahjaksi lämpimiä sukkia sekä yhdet mustat, sydämin kirjaillut sukat. Tämän lisäksi lahjaan kuului vauvansukkapakkaus. Odottamaan Ireneä.
Eikä se juossut karkuun!

Dippadii. Arvatkaa, miten hyvältä tuntuu, kun yhdessä yössä selvitimme monta solmua ja avasimme aivan uusia ovia. Tästä on ihan hirmuisen hyvä jatkaa taivalta! Aurinko on löytänyt Helsingin ja kaikki on taas hyvin. Kiitos!

Hiljaisuus.

2006-02-06T10:32:00+02:00

Mä kuulen eteisestä askeleet sä viereen kaadut tilaa siihen teet
Et sano sanaakaan tuijotat mun niskaa vaan samalla kun mä leikin nukkuvaa
Liian usein kaipaan niitä hetkiä et saisin yksin nukahtaa ja herätä
EI tarvis jännittää ja sisintänsä selvittää kun ei sitä ymmärrä itsekkään

Mä tiedän sun on vaikee ymmärtää haluan sun lähelle mutten että kosket
Ja voi kun se riittäisi sullekkin niin tää kaikki vois jatkuu paljon
helpommin

Mulle tämä syvä hiljaisuus on parempi kuin huono valhe uus
En voi sanoo suoraakaan et joo edelleen ahdistaa kun me sitä jäätäis
sitten kelaamaan

Mä tiedän...

Mut hei ei tää oo helppoo mullekkaan mä en vaan pysty sanomaan
mikä mieltä painaa
Joo ja mä tiedän ettet jaksa kovinkaan kauaa, tää hiljaisuus taitaa meidät tappaa

Irina - Hiljaisuus

On vaan niin suoraan sitä, mitä käyn pääni sisällä läpi.

Anteeksi, etten osannutkaan elää näin.